"Aattelinpahan vaan tulla huvikseni huomenna kotiin! Kiusaamaan vaikka äitiä. Me tullaan sitten vasta illalla". Voi vitsi tuota huumoria, kuinka se jaksaa Reetalla kukkia. Hörähin raikuvaan nauruun, kun Reetta tuon puhelunsa soitti. Kello lähentelee yheksää, neidillä oli kova kiire. Oli tehnyt iskän lähdön jälkeen vielä kaverin kanssa palapeliä. Kuinka valtava positiivinen vaikutus on sillä, kun eristys loppuu ja pääsee kavereiden luokse.
Ostin Vernallekin tänään samanlaisen tissiliivitopin kuin Reetalle. Reetallahan se on välttämätön, että cvk:n saa sen alle suojaan. Letkut silleen piiloon, jolloin painovoima cvk:n juuressa hellittää. Onneksi nyt tämän toisen cvk:n kanssa Reetta on koko ajan pitänyt toppia. Enpä uskonut, että Vernan meidän kossimme ilme kirkastuu noin moisista vaatekappaleista. Kysyinkin , olisiko hän halunnut sellaisen jo aikaisemmin. Ja jos on sellaisesta kade, niin pitää muistaa kertoa. Ei kuulemma ollut kade. Mutta niin vaan hymyilee onnellisena. Toisaalta kiva molempia tuplia yhdistävä tekijä. En muista kerroinko viime perjantaista. Yleensähän kaksosilla on aina jokin yhteys, määrittelemätön. Kun Reetalla nousi allerkiapahkuroita tromppareiden jälkeen otsaan, nousi Vernallekin hetken kuluttua samanlainen ja samaan kohtaan. Hoitajatkin sitä ihmettelivät, mistä se pulpahti?
Kerroin Reetalle myös perjantaina alkavasta kotikoulusta. Viimeinkin, odotettu juttu. Kun Reetta kuuli kuka tulee opettamaan kommentti oli; hyvä että ite johtaja, eikä mikään avustaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti