YLLÄTYSKÄÄNNE

Onpas taas levoton olo, sillä saimme puhelun sairaalasta. Eilen Helsingissä Reetan luuydinsiirtokokouksessa on tullut esille, että Reetta on perinyt jommalta kummalta vanhemmalta enemmistön kudostyypistään. Tai jotenkin noin se meni... Tämä on kuulemma erittäin harvinaista. Nyt siis kiireellä meikäläiset tutkimuksiin. Ei meinannut lekurit ymmärtää, kun sanoin että minulta on jo näytteet rekisterissä olemassa. Siis vapaaehtoisestikko? Ihan oma-aloitteisestikko? No niin, aivan omasta aloitteesta!!! Antaisin vaikka mitä ihan oma-aloitteisesti, jos se vain auttaisi. Nyt yritän saada minun tyypitystäni lastenklinikalle, jotta näkisivät heti onko johtolanka oikeaan suuntaan. Ohjeet annettiin osastolta, soittelin luuydinrekisteriin. Minulle luvattiin tulokset sähköpostiin. Kun avasin, se olikin asiakastyytyväisyyskysely! Haloo, väärä vipu! Soittelin sinne uudelleen, eri henkilö vastasi. Oli kuulemma täysin tietämätön ja ihmeissään. Sillä vanhempien ei kuulu itse olla välikätenä. Odottelen nyt sieltä vastausta, mutta tällä henkilöllä oli kuulemma kännykän akku tyhjä eli ei tiennyt milloin pystyy soittamaan. Voiko tämäkin olla näin klinkkistä ja monikutkaista... Apua, mun hermot soi ja vinkuu.
Eilen saimme tietää maanantain lypin tulokset. Jäännöstauti on pienenemään päin, muttei vielä täysin puhdas. Suunta siis oikea. Seuraava lyppi on 7.3. ennen alkavaa C-blokkia.
Näin levollisesti vain täällä kotosalla oleskelemme. Argh! Levollisuus on aika häilyvä käsite.
Reetta kävi mummulla ja papalla päiväkylässä. Naama loisti, kun sai pelata puistokorttia mummun kanssa. Kauraryynit, maidolla ja hillolla on myös mummun kaapista otettuna maailman parasta. Tämän viikon ehdoton hittituote on lintumakkara. Lintumakkara. Lintumakkara. Siis Lidl'n kalkkunamakkara. Paketillinen menee päivässä, voi kauheus jos se pääsee loppumaan. Viime viikolla Pasi toi kaksi pakettia, seuraavana päivänä piti hakea neljä lisää. Hain Oulussa kaksi pakettia ja tänä aamuna neljä pakettia. Niin kauan kun kortisoonien vaikutusaika on, on parasta pitää varastot riittävinä... Levy jää totaalisesti päälle ja raivo nousee esteiden myötä.
No nyt sain uuden sähköpostin ja oman rekisterini. Välitin sen jo osastolle. Voi vitsi jos natsaisi. Sehän taas tietäisi Oulun lisätutkimuskeikkaa minulle, eli tässä valossa ei ole niinkään varmaa kumpi sinne Ouluun tänään lähtee. Siis mikäli minä se en ole, niin Pasi testataan huomenna. Tässä pilkahti kieroutunut huumorinkukkanenkin asian puitteissa.... Onneksi ei ole kuin yksi isävaihtoehto olemassa. Ajatteleppa nyt, jos ei olisi varmuutta isästä, homma monimutkistuisi entisestään. Nauroimmekin, että jos minusta on luovuttajaksi hän perii siinä vielä lisänä minun parhaat luonteenpiirteenikin, ja niitähän riittää! Lapsi parka geeniperimä ja vielä pumpattuna lisää... Reetalla on tapana kasvattaa huumorinkukkasia itselleen nukkumalla Aku Ankan vitsikirja tyynyn alla. Siis se imeytyy nukkuessa. Näinä rankkoina hoitopäivinä on huumorikin onneksi välillä pilkahdellut esiin. Olemme maanneet lasten sairaalasängyssä yhdessä kaulakkain, otsat vastakkain ja puhuneet höpöjä. Reetta aina pyytääkin, äiti hullutellaanko.
Tällä hetkellä Reetta häärää keittiössä. Kokilla on pinkki paljettisomisteinen paita, turkoosit legginssit ja päässä otsalamppu. Tulossa on pizzaa, taas. Taikinaa juuri tekevi. Homma saletisti natsaa, ja neiti letkeästi hyörii. Kotona lääkkeiden sivuvaikutukset ovat huomattavasti pienemmät. Kait ne kotipuitteet ovat niin mieluisat. Opettajakin kävi heti aamulla ja hyvin onnistui. Juhlimme tänään myös Väinön nimppareita ja huomenna Kainon. Lauantaina heitämme jäähyväiset Väinön palleille. Kyllä elämään näitä etappeja tipahtelee jatkuvasti uusia.