Tänään torstai aamuna blondilogiikka jatkui tässä tarrashowssa. Verna illalla päättikin osallistua, muttei vielä kirjoittanut kenelle. Aamulla neidillä oli kova hoppu kouluun, sillä on uintipäivä. Samalla mietitytti tarrakirjeet. Kenelle? Yritin ehdottaa aamun ongelmaratkaisuksi sitä, että ehdit miettiä loput vastaanottajat päivän mittaan. Ei siis siitä mitään huolta, kun aamu on muutenkin tiukka. Tähän Verna vastasi ettei voi asiaa jättää päivään. Muutenhan hänellä menee koko päivä ja kaikki tunnit asian miettimiseen. Ja kun hän miettii koko ajan ei voi kuulla mitä tunnilla tapahtuu, eikä myöskään oppia sitten mitään. Totta! Näinpä kirjoitimme talkoilla ja hopulla neidille kirjeet mukaan, ettei mene koko päivä harakoille.
Uimavaatteeksi ei kuulemma käynyt kesäiset bikinit, sillä pojilla on tapana nauraa jos napa näkyy. Ja pojillahan ei omista uikkareistaan koskaan napa näy? Yritin ehottaa siihen vaihtereita, anna poikien lainata sun bikineitä. Näin ei tarvisi Vernalle nauraa. Onneksi löytyi passeli uimapuku.
Meidän typyt eivät ole mitään rohkeita vesipetoja, vaan arkaillen osallistuvat. Pari vuotta sitten Tessalla oli uinnista paniikki. Lupasin kirjoittaa lapun opelle. Minulle saneltiin oikea teksti, kysehän ei siis ollut pelosta. " Tessa ei voi sukeltaa, koska vesi menee korvien kautta hengitykseen." Onneksi opettaja ymmärsi ongelman vakavuuden ja ongelma selätettiin tällä lapulla täysin. Fannyn eskariaikainen uintipelko selätettiin sillä, että menin altaan reunalle tuplien kanssa katsomaan ettei hukkuminen tule kesken uinnin. Välillä paniikin saa aikaan aikuisen mielestä mitätön seikka, mutta se saattaa olla lapselle valtava. Mielestäni on tärkeää kuunnella lapsen pelko ja keksiä siihen ratkaisu. Eilen illalla kuuntelin noin 40 runonlausuntaesitystä... Koulussa on nääs lausuntaa. Aluksi oli jos mitä pelkoja ja esiintymisjännitystä. Mutta niin ne pikkuhiljaa poistuivat ja tytöistä kuoriutui selkeäsanaisia suoraryhtisiä estraaditaiteilijoita.
Pasi lukee kissanhoito-oppaita. Miten voin nauttia kissani seurasta kaksi kertaa kauemmin? Ukkokulta välillä muka vihaa ja samalla myös tulisesti rakastaa tuota meidän kehräävää unelmakollia. Onko se enää kolli, kun sillä ei ole niitä palleja? Sehän on ruuna, unelmakissaruuna? Ei oikein passaa tuokaan.
Reetan aamu alkoi hiukka kireästi. Yritin huutaa raivon sekaan, valitse päivän väri! Rauhoitu, älä pulttaa! Ota rauhallisesti! Tarkkaa syytä en kyennyt saamaan selville, kenties perusluonne on/off puski pintaan. Ratkaisuna oli loistevalon sammuttaminen keittiöstä ja himmeämmän valon sytyttäminen. Siis valoilmiö häikäisi unisia silmiä. Tällä hetkellä kuulen kissanhankintajutteluja. Kuulemma jätetään Väinö ja hankitaan tyttökissa. Vienohan siitä tulisi. No ehkei tähän kaupunkihuusholliin kuiteskaan. Väinö tuli kaveriksi tähän koneelle. Puskee ja kehrää. Ikkunoista on kiva räksättää linnuille. Kolli leikki tuossa pienellä digikameralla. Onneksi minulla oli refleksit kohdallaan ja otin kopin. Kissa tarttui kameran remmiin kynsillä ja sinkaisi sen pois pöydältä. Melekonen heitto.
Nyt Reetta odottelee opettajaa ja oppimista. Mitähän tämä päivä taas tuo tullessaan? Välillä olisi kiva vaipua talviuneen tai edes -horrokseen. Mielestäni yllissä on luettu moisista lahjoista ja taipumuksista. Paha tietty jos herää kauheaan nälkään kesken unien...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti