TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

torstai 10. helmikuuta 2011

PYLLYPIIKILLÄ

Piti antaa periksi, kävin pyllypiikillä. Tuo hitsin selkä meinaa vaan juilia, jopa hallita liikkumista. Alkanut toinenkin file juilimaan. Ärsyttävää, mutta eiköhän se nyt ole nujerrettu. Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa relaksantteja ja kipulääkettä. Hyvä siitä vielä tulee. Reetta nauroikin, että osaishan iskä minua pistää kotona. On nääs Reetalla harjoitellut, mutta tarvittavat aineet vain puuttui. Olisi hyvä elää omavaraistaloudessa lääkkeidenkin suhteen, sillä ruiskut, piikit ja taidot löytyvät omasta takaa. Ottaisi aina tarvittavan ampullin, tekisi itse tai omahoitajan kanssa diagnoosin puhelimessa. Eipä päivystys suotta ruuhkaantuisi.
Pitää vielä odotella jonkin aikaa vaikutusta. Sitten meikämamma kiipeää olkkarin katonrajaan ja alan tuputtamaan omaa installaatiotani seinään. Ei nääs löytynyt valmista sabluunaa, joten ajattelin nykäistä käsivaraisesti. Paas kattoo, miltä se illalla näyttää. Pitääkö sutia kolmannen kerran peittävällä. Visio on jo todella selkeä ja sormia syyhyää...

1 kommentti:

  1. Meidän menoahan ei pienet piikitykset haittaa eikä hidasta. Ne antaa helpotuksen ja taas päästään baanalle... ; )
    Toivottavasti tän päivän piikitykset auttavat filettä ja sinua!
    T: nimimerkki "kokemusta omaava"

    VastaaPoista