KALSARIMYSTEERI

Klups, jälleen aamulla iski uusi myseeri elämään. Kalsarimysteeri. Tongin tuossa vaatekaappiani, mustaa rättiä mustan perään. Minä yritin hakea sieltä väriä elämään. No väriä löytyi yllättävässä muodossa. Käteeni sattui paita, jota en tunnistanut. Sen jälkeen miesten kalsarit. Niitäkään en tunnistanut. Meinas Pasi nikotella vieressä, kun niitä vetelin ja ääneen ihmettelin. Miesten tuntematon kerrasto kaapissani. Kenen? Niin, kuulemma minunhan se pitäisi tietää, sillä kaappihan oli minun. Kauhulla ajattelin vieneeni Oulusta Timon tai Mikon alusvaatteet. Kuvittelin heidän niitä hartaasti etsineen, mutta eivät uskaltaneet minulta kysellä... Pasi niitä mittaili ja kokoluokkaa lueskeli. Lähes samankokoinen kuin hän, siis se mun tuntematon mies. Minä korvallistani raavin ja nolona pähkäsin kuinka ne Ouluun palautan. Kyselenkö tekstarilla molemmilta vai pistänkö heti postiin. Sitten Pasi tajusi. Kiiltävä pinta, nämähän on mun hiihtoalkkarit! Vähäkö helepotti, varsinkin mua. Sillä olin jo kauhuissani ajatellut olenko noin tollo, että vien vaatteetkin majapaikasta? Tai vielä kauheampaa, jos ne on jonku tuntemattoman? Eikä minulla ole hajuakaan kenen. Olenko elänyt kuinka rankkaa kaksoiselämää, kun muisti meinaa arjessakin pätkiä? Onneksi näillä kalsareilla jatkamme tätä yhteistä hiihtelyä....