Tänään on sunnuntai, 13. päivä. Pienokaisemme saavuttavat jo kahdeksan ikävuotta. Mihin tämä aika on mennyt? Vastahan neidit A ja B polsikivat mahassani ja tuhisivat vauvalan sängyissä. Onneksi tuolloin ei kukaan tullut kertomaan, missä fiiliksissä 8-vuotissynttäreitä vietetään. Aamupalalla virtasi kyyneleet, monestakin syystä. Reetalla on jo nyt todella kova ikävä. Sama ikävä kalvaa muitakin. On niin tuskainen olo. Illalla olimme tuplien kanssa sylikkäin suihkussa ja itkimme tulevaa eroitkua, ennakoimme jo tätä päivää. Eipä auttanut eiliset ennekkoitkut, yhä valuu. Reinon tassu osui myös Reetan silmään aamupussailuissa. Silmäluomi siis punoittaa muustakin kuin itkusta. Lääkkeet tuottivat myös nielemisen tuskaa, sekin itketti. Väinö-kissa on boikotissa, siis välit mennyt iskän kanssa. Itkemme myös Väinö-itkua. Tulevat päivät osaavat kyllä stressata jo etukäteen.
Onneksi osastolle on hoitoihin tulossa myös Reetan hyvä ystävä. Ystävänpäiväpaketti on jo pakattu. Reetalla on malttamaton olo kaverin näkemistä odotellessa. Reetta onkin todennut, että hyvä olo tulee, kun tietää odottaa kavereita osastolla. Eväitäkin on pakattu; omatekoista pizzaa ja juustokakkua.
Kävin eilen muka irroittelemassa kaverini kanssa. Eipä oikein irronnut. Niin paitsi itku, sillä aika moni minua tuolla keikalla itketti. Menipähän sekin reissu vetistellessä. Kyyneleet ovat nyt niin liipaisuherkässä. Suunnittelimme lavatansseja Kalajoella, mutta homma hyytyi Ylivieskaan. Osasyynä järkyttävä pakkanen, nyt on -31 astetta. Onhan se kaunista, mutta pikkasen liika viliposta.
Onkohan telepatiaa olemassa kuinka vahvasti. Minulla on nyt viikon ollut paha metallinen maku suussa. Onko Reetan lääkkeiden aiheuttama maku putkahtanut minun suuhuni. Ei poistu maku tahnalla, suuvedellä, harjalla tai pastilleilla. Maku seuraa vaikka kuinka yrittää kierrellä ja kaarrella. Samoin on mustelmat. Leukemiapotilaille tulee erittäin isoja ja kipeitä mustelmia. Varsinkin jos trompparit on alhaalla. Rajuimmat ulkoleikit ovat kiellettyjä, ettei tule loukkaantumisia. No Reetalle ei ole mustelmia tullut, sillä arvot ovat lähes koko ajan olleet hyvät. Mutta minulle tulee senkin edestä. Minulla on valtavia mustelmia jaloissa ja käsivarsissa. Eli käsitykseni mukaan olen imenyt mustelmat itselleni. Voikohan jotain muutakin kokea tai tuntea lapsensa puolesta. Yksi äiti kertoi lapsella olleen kovat lonkkakivut. Yhtäkkiä kivut helpottivat, mutta äiskä alkoi länkkäsemään. Eli toivon voivani siis edes tässä asiassa pystyväni auttamaan ja ottamaan pahan pois. Sellaisia asioita voisi olla paha olo, ruokahaluttomuus, hylkimisoireet ja huonot koetulokset. Kunhan ei vain tuo oma ruokahalu ja pöhöttyneisyys kasvaisi. Tai sitten raivotauti, sitä löytyy ihan omastakin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti