Nyt tuohon arjen harmauteenkin on sitten isketty kiinni. Tummat värit, sinisyys on turvallisia ja niiden taakse on helppoa kätkeytyä. Tarvitsen siis voimaa, iloa ja hoitavia värejä. Siis kaikkia noita, jotka minulla ovat olleet hukassa! Sain tuon väriherätyksen tuossa päivällä, menin moikkaamaan ystävää ja hänelle asiasta kerroin. Hän sanoi opiskelleensa asiaa, ja niinpä päivitimme kaiken hetkessä. Jotenkin hänen kohdallaan värit konkretisoituivat. Aivan todella. Emme olleet nähneet pitkään aikaan ja sain kuulla hänen/heidän äidin kuolemasta. Yleensähän me tällaisissa tapauksissa pukeudumme juuri niin kuin luterilaisten kuuluukin, mustaan, harmaaseen ja synkistelemme. Hänellä oli kaulassa kaunis keltaisenoranssi kaulahuivi ja keltainen pusero. Nythän juuri tarvitaan iloa ja lämpöä ympärille. Aivan oikein, juuri näin! Tulin siis kotiin ja vedin päälleni kevyttoppatakin, raikkaan oranssin. Eiku vaatekauppaan. Heti ensimmäisessä liikkeessä minulle sanottiin takkini hyvästä, vahvastä väristä. Kuinka se antaa voimaa minulle. Toisessa kaupassa sain myös positiiviset kommentit väristä. Myyjän kanssa kävimme myös erittäin syventävät keskustelut lapsen sairaudesta, omasta jaksamisesta ja myös väreistä. Reetallekin hain vihreää, hoitavaa. Keltaista, ilon väriä. On aika siis meidän värikylläisten ihmisten palata maankamaralle ja iloitella hoitavilla väreillä! Että sellainen huuhaa-bläjäys, monenkin mielestä, mutta miksi ei!?
Myötäelän kanssanne....
Hei! Mielekiintoinen juttu noista väreistä,en oo ite osannut ajatellakkaan asiaa ennen kun luin juttusi.Mä nimittäin ostin tytölleni useita keltaisia ja kelta-oransseja vaatteita silloin sairaalassa ollessamme,jotenkin ne vain tuntuivat niin iloisilta väreiltä,hoitajatkin kehuivat niitä pirtsakan värisiksi.Niin ja itelleni ostin oranssin kevättakin,näin sen kaupassa ja se oli ihan pakko saada.Kotona perustelinkin heräteostostani sillä ettei minun tee mieli aina kulkea mustissa,hoidot olivat jo silloin loppusuoralla ja mielikin jo virkeämpi.Eli kyllä väreillä on ihmeellinen vaikutus:)
VastaaPoistaJes, Jes!! Kiitos Päivi! Mielettömiä nuo omat voimavarat, kuinka ne puskevat pintaan tiedostamattomattaan. Niinkuin myös tuo minun kuukausia kestänyt harmauteni, olen niin halunnut suojautua kaikelta, suojautua pahalta, olla omissa oloissani. Viimeinkin alkaa nuo vahvuudet nostaa päätään. Toki ymmärrettävää näin jälkeen päin, sitä ei vain siinä hetkessä tajua. Tiina
VastaaPoista