TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 30. joulukuuta 2013

NÄPERTELYKUVIA

Latasin nämä näperetlykuvat aikaisemminkin, kun postailin, mutta koneeni sensuroi lahjakkaasti...
Paas kattoo, kuin nyt käy. Kolmatta kertaa en tasan tee!

Fannyn jalostama mobileidea.

Pieni näpertelijämme seuraa ikkunasta ulkoleikkejä.

Unisiepparin tekoa.

Unisieppareita lauma. Keskeneräisiä vielä.

Naisten ateljee.

Mammallakin kiiluu liukuvärjättynä.

Korupajamme on ollut myös erittäin tuottelias.

Mamman oma nurkka.

Reetta, sohvan nurkka, uudet puuvärit ja keskittyminen piirtämiseen.

Näin herkän Reetta piirsi, minusta tosi kaunis.

Perinteisesti ripustamme joulukorttimme pyykkipojilla tyhjään ilmatilaan, näin niistä on iloa kaikille. Tämäkin on jo perinne.



Välillä olen hakenut sympatiaa teekupin kautta.

Vieno ja katse, joka seuraa kelluvia kynttilöitä.

Joulupullaleipurimme.

Tuplat ja todella hauska kodinhoitohuoneen joulusiivous. Kuulemma iloisia siivoojia;-)



Pipareita kävi purkissa, tekijöinä tytöt.

Omatekoisia joulutähtiä, näitä löytyy laumoittain. Kauniita.

Joku oli enkelinkin tehnyt, joka piti siivestään korjata. Siksi se siis istuu, kun se on siipirikko.





Tuplien munakaskilpailu, kahdella pannulla ja rinnakkain. Nam, toteaa tuomari;-)

Kissapalapeli-kissa.

Luminen joulukuva.

Mökömaja jouluvaloissa.

3 kommenttia:

  1. Vau, ompas Reetta hyvä piirtämään.Taiteellinen lahjakkuus taitaa periytyä. ;)


    VastaaPoista
  2. Tämä on varmaan tyhmä kysymys... Mutta kysyn kuitenkin...
    Mikä on unisieppari? Hyvää uutta vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips!

      Mielestäni tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa...;-)
      Määpä selitän mitä ossaan...

      Unisieppari on alkujaan intiaanien taikakalu, joilla häädettiin pahoja unia ja painajaisia pois. Tavoiteltiin hyviä ja levollisia unia...
      Se on tehty yleensä luonnonmateriaaleista; pajurenkaasta, nahasta, helmistä ja sulista. Kevyt, sängyn päälle tai ikkunaan ripustettava koriste ja tuulessa heiluva.
      Kehän sisälle "kudotaan" hämähäkinseitti, joka sieppaa unet verkkoonsa, yksi helmi keskellä kuvastaa hämppistä... Pahat unet haihtuvat ilmaan tai valuvat maahan, jättäen jälkeensä levolliset unet... Intiaaneilla oli tapana tehdä moinen taikakalu heti lapsille, joten vuosien saatossa unisiepparit lahosivat ja haprastuivat, mutta samalla lapsi kasvoi myös aikuiseksi, se kuului asiaan.
      Lähinnä nykyään koriste-esineenä käytetty ja tunnettu härpäke. Mutta mielletään yhä intiaanien perinnöksi ja taikakaluksi. Jalkautunut kaikkialle maailmaan, ihan kauneutensa ja ideansa vuoksi, ilman sen suurempia taikauskoja.

      Miksi meillä moisia väännetään? No koska mamma ei nuku, niin lapset halusivat moisia tehdä keikkumaan, että saataisiin mamma nukkumaan. Eli lapsilla on itselläkin moisesta tietoa ja ideoita, ei minun tarvitse tosiaankaan kaikkea heille "pakkosyöttää". Monta kertaa heiltä napsahtaa se idea, johon tartumme sitten yhdessä.
      Perehdyin aiheeseen enemmän, koska kirjoitin moisesta kapistuksesta myös runon ja lyriikan viime viikolla. Halusin heittää niihinkin faktaläppää, etten ihan omasta nupistani keksi;-)

      Aiheesta löytyy paljon kuvamateriaalia netistä, toki myös ihan sitä faktaakin.

      Tiina


      Poista