Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
JOULUMIELENTOIVOTUS!
Joulumieltä sinunkin sydämeesi!
Toivottaa:
Tiina, Pasi,
Reetta, Verna, Fanny, Tessa,
sekä Tollo, Vieno, Reino ja Kaino
Minä täällä jotenkin haikein mielin kirjoittelen. Päätökseni lopettaa oma blogini olikin odotettua rankempi juttu, sillä kirjoittaminen on niin terapiaa...niinkun tiedät.
En ole saanut aikaiseksi mitään moneen viikkoon, ehkä jo kuukausiin. En ole perillä teidänkään menosta tällä hetkellä, mutta toivon että kaikki on hyvin <3 Otan joku ilta läppärin syliini ja alan lukemaan mitä teille kuuluu :)
Kiitos viestistäsi Tiina blogini viimeiseen tekstiin. Luin sen kännykästä ja olin painavinani julkista-kommenttia, mutta osuikin "poista" kohtaan, joten hävisi nettitaivaaseen. Mutta se mitä kirjoitit, luin kyllä ja kätkin sydämeeni.
Oikein ihanaa syntymäpäivää teidän teinille! Ja joulun jatkoja, tulevaisuutta ja uutta vuotta... Koet varmasti kaiken kokemasi jälkeen kaikki uudet saavutukset aivan uudella tavalla, ainakin minulle jokainen uusi vuosi on uuden alku, ei minkään toisinto. Se vetää herkäksi, kiitolliseksi ja kaikkea siltä väliltä;-)
Mutta niin kuin kirjoitin, blogisi lopettaminen on tavallaan tavoite, saavutus, velvollisuus ja ennen kaikkea oikeus, kun kaikki on ohitse. On uskallettava elää ilman sitä henkireikää, vertaistukea jne, hiukan orponakin. Niin ja varmaan tyhjänäkin... Mutta minäkin niin odotan, että olemme matkallamme niin pitkällä, vahvoilla ja omillamme, että olen valmis moiseen. Lähinnä päästämään irti kaikesta tästä, mutta vielä olemme niin vereslihalla, ettei uskalla... muistaakseni kirjoitin sinulle päästäneeni irti jo syövästä, mutta meidänhän matkalla on muutakin lusittavaa. Mutta se tunne on tavallaan äärettömän hieno, kun huomaa jonkin raskaan asian ohitetun, päässeen seuraavaan etappiin ja lusivansa sitä. En tiedä mistä moinen vahva tunne tulee, mutta se pitää minut pinnalla.;-)
Ihanaa, ihanaa joulua teille kaikille <3
VastaaPoistaMinä täällä jotenkin haikein mielin kirjoittelen. Päätökseni lopettaa oma blogini olikin odotettua rankempi juttu, sillä kirjoittaminen on niin terapiaa...niinkun tiedät.
En ole saanut aikaiseksi mitään moneen viikkoon, ehkä jo kuukausiin. En ole perillä teidänkään menosta tällä hetkellä, mutta toivon että kaikki on hyvin <3 Otan joku ilta läppärin syliini ja alan lukemaan mitä teille kuuluu :)
Kiitos viestistäsi Tiina blogini viimeiseen tekstiin. Luin sen kännykästä ja olin painavinani julkista-kommenttia, mutta osuikin "poista" kohtaan, joten hävisi nettitaivaaseen. Mutta se mitä kirjoitit, luin kyllä ja kätkin sydämeeni.
Pidetään yhteyttä!
Villen 13v syntymäpäivänä, kiitollisena, Minna
Minna MOI!
PoistaOikein ihanaa syntymäpäivää teidän teinille!
Ja joulun jatkoja, tulevaisuutta ja uutta vuotta...
Koet varmasti kaiken kokemasi jälkeen kaikki uudet saavutukset aivan uudella tavalla,
ainakin minulle jokainen uusi vuosi on uuden alku, ei minkään toisinto.
Se vetää herkäksi, kiitolliseksi ja kaikkea siltä väliltä;-)
Mutta niin kuin kirjoitin, blogisi lopettaminen on tavallaan tavoite, saavutus, velvollisuus ja ennen kaikkea oikeus, kun kaikki on ohitse. On uskallettava elää ilman sitä henkireikää, vertaistukea jne, hiukan orponakin. Niin ja varmaan tyhjänäkin...
Mutta minäkin niin odotan, että olemme matkallamme niin pitkällä, vahvoilla ja omillamme, että olen valmis moiseen. Lähinnä päästämään irti kaikesta tästä, mutta vielä olemme niin vereslihalla, ettei uskalla...
muistaakseni kirjoitin sinulle päästäneeni irti jo syövästä, mutta meidänhän matkalla on muutakin lusittavaa. Mutta se tunne on tavallaan äärettömän hieno, kun huomaa jonkin raskaan asian ohitetun, päässeen seuraavaan etappiin ja lusivansa sitä.
En tiedä mistä moinen vahva tunne tulee, mutta se pitää minut pinnalla.;-)
Kuuloillaan siis!
Tiina