On kuulkaas vesi korkealla Kalajoessa, virtaa vimmatusti. Vaahtopäinä ja sarpoja rantaan keräten... Sadellutkin on, räntääkin saatu, välillä lumena maassa käynyt, tihkuna ja loskana. Sumua on, pilviä on, harmaata ja pimeää. Kaipaan niin pirteitä pakkasaamuja ja kuurankukkasia oksilla. Kirjoitin äsken tuon kuurankukan yhdellä u:lla, joten siitähän tulikin tätä aikaa kuvaava kurankukka. Niitä kukkasia on riittänyt, varsinkin koirien levittämänä. Ärsyttävän pimeää, harmaata ja sottaista.
Viikko on vierähdellyt, kaikkea kohdaten ja moniin asioihin törmäten. Jälleen on lusittu asioita ja päiviä yksi kerrallaan, koska näin on edettävä. Mutta ne ovat olleet tärkeitä lusittavia. Viime viikolla teimme extempore reissun Seinäjoelle, Pasin työmatkalle mukaan. Minä ja tuplat siis ja isommat jäivät elikoiden kanssa kotiin. Yksi siskoistani yöpyi lastensa kanssa meillä, joten homma hoitui mutkattomasti. Tekihän ihan hyvää irrottautua muihinkin ympyröihin, näistä omista ja välillä suppeista. Alan saada unirytmejäni takaisin, huoh, johan tuota on odotettukin. Tai ainakin viime yönä nukuin yli kahdeksan unista tuntia. Kyllähän heti aamusta porukka huomasi kuinka mammalla virtaa, olen saanut aika paljon jo aikaiseksi. Reettakin on nyt kaksi yötä nukkunut paremmin, ihan ilman mömmöjä, siis ilman hermosärkymömmöjä ja ilman opiaatteja. Nyt on tarvittu ainoastaan vahvaa yskänlääkettä öistä röhää hillitsemään. Siis meillähän virtaa kaikilla muksuilla kunnon yskät, Reetta sen viimeisenä sai. Mutta uskaltaisinko jo haaveilla ja ääneen ajatella, että vyöruusun kivut on ohitse. Ainakin tältä erää, sillä olen kuullut ettei se noin vain hellitä. Mutta nyt näyttäisi hellittävän, nauttikaamme siitä koko sakilla. Toisaalta sain tiistaina kuulla, että viimeisen parin kuukauden aikana on kolmella kantistytöllä, tutulla sellaisella, ollut vyöruusu. Lääkärit vertailivat Reetan kukkimista ja sanoivat sen olleen poikkeuksellisen raju ja pitkään "nupulla" ennen todellista kukintaa. Liekö Reetan oma immuniteetti kahden siirron jälkeen niin omintakeinen, ettei sekään mene käsikirjojen mukaan.
Tiistaina siis kävimme Oulussa polilla. Neiti alkaa saada painoaan, sykettään, uniaan ja hymyään takaisin. Kaikkinensa Reetan asiat ovat olosuhteisiin ja todellisuuteen peilattuna mallillaan, sekin keikan yhteenvetona kerrottakoon. Sitten yksi asia, mikä ei todellakaan virtaa mihinkään suuntaan on tuo tiedonsiirto sairaaloiden välillä. (Huoh!) Oulussakaan ei taas tiedetty Helsingin kommentteja ja vastauksia. Näinpä meikämamma vetää tekstarin esiin ja lääkäri sen kännykästäni tavasi ja lypin puhtaaksi tulkitsi. Samoin nykyiset lääkemääritykset ja hyljintälääkkeiden purkusuunnitelmat kertoilin minä, koska minullakaan ei ollut niistä mitään kirjallista materiaalia, ainoastaan omalle "tökkivälle kovalevylle" kuulon perusteella tallennetut versiot... Eli vetelin ne jälleen hatusta, onneksi itsellä virtaa näissä asioissa yhä, unettomuudesta huolimatta. Oulusta oli kuulemma lähetetty "materiaaleja" ennen Helsingin keikkaa, mutta ne hukkuvat aina jonnekin matkalle ja kaiken maailman kommervenkkeihin. Samoin itsellä on koko lokakuun ajan epikriisit saamatta, vaikka sellaiset ovat koneella Oulussa jo olemassa. Eli nämä asiat eivät todellakaan virtaa ihan reaalinopeudella. No, se ei ole minun ongelma, onneksi omassa nupissa riittää virtaa vielä sen verran, että pysymme reaaliajassa lapsen tilanteesta ja lääkityksistä. Mutta mitä ilmeisemmin nämä virtaukset ovat kuormittaneet nykyistä unetonta kapasiteettiani niin kovasti, etten kauheammin ole muihin suuntiin jaksanut virtailla.
Mitäpä viikkoon muuta. Olihan meillä ne Halloweenitkin lauantaina, hauskat sellaiset. Kuvamateriaalia pläjäytän jahka saan... En muistanut omaa kameraa ottaa mukaan, systerillä on kuvat omissa vehkeissä, mutta heidän tietsikka lasahti, työt ja harrastukset juoksuttavat. Eli jahka systeri saa koneensa kuntoon ja kuvia jakoon, niin sitten laittelen tännekin jotakin. Sen verran voin kertoa, että paras asu palkintopokaali on meidän takan päällä.
Arjessamme jaetaan nykyisin vastuuta ja virtauksia, siis mies on ottanut upeasti kopin räjähtämisieni jälkeen. On hienoa saada kuulla, että kaikki lääkkeet on otettu ja hommat hoidettu. Jokin mutka on auennut ja virtaa helpommin. Minun ei tarvitse simputtaa ja saivarrella. Helpottaa hurjasti ja on nyt yhteinen pelikenttä ja asioita jaetaan. Mutta miksi tällainenkin asia pitää saada balanssiin vasta kriisin jälkeen? Miten paksulla nämä asiat pitää kommunikoida, jotta ne ymmärretään ennen kriisiä. Ilmeisesti aika paksulla... Mutta hyvä näin.
Sitten olemme lasten kanssa vedelleet paksuilla ja ohuemmillakin pensseleillä kuvia seiniin. Pasi on maalannut jokaisessa kamarissa yhden seinän neutraalilla maalilla. Tuplat maalasivat omalle seinälleen veikeitä pöllöjä, ei siis yhtään pöllömpi idea. Fannyn kirsikkapuunoksa jalostukin koko seinän kokoiseksi kirsikkapuuksi. Tessalle saatiin babuja kahisemaan ja havisemaan. Viimeistely tekstin muodossa vielä puuttuu. Eilisen illan nypytin meidän huoneen seinälle metallinhohtoista isoa symmetristä ornamenttia. On kulkaas kurinalaista hommaa, kun yrittää vapaalla kädellä vetää symmetriaa ja saada kaunista aikaiseksi... Sain eilen pari pitkää puhelua kesken maalauksen, joten tuputus jatkukoon tänäänkin. Koska se on valmis, kuka sen määrittää. Mutta tuon työn tekeminen vaatii keskittymistä ja fiilistä, tietynlaista virtaa. Millainen siitä tulee, jää nähtäväksi.
Tytöt keksivät eilen sanomalehti-teippi-taidemuodon. Rutataan sanomalehtiä ja teipataan niistä muotoja, eläimiä ja ties mitä. Sitten ne maalataan ja viimeistellään servettilakalla ja kuvilla. Saivat idean jostakin telekkariohjelmasta. Aamulla levitin keittiöateljeeseemme jälleen maalausalustat, todennäköisesti maalamme tänään jotakin. Ainakin itsellä on virrannut kivoja ideoita, kunhan saisin ne vain ulos. Fanny olisi kuulemma tänään halunnut myöhästyä koulustakin, koska olisi niin kovasti tehnyt mieli taiteilla. Mutta eiköhän ne ehdi viikonloppunakin, mikäli vielä virtaa ideat. Eli meillä pyörii kotona kädentaitojen sisäpiirikerho, kokeilemme ja teemme vaikka ja mitä tyttöjen kanssa. Pasilla on tyttöjen kanssa tarkoitus toteuttaa mummulle korkeampi pesuhuoneenpenkki ja heidän takapihalle lintulauta puutöinä. Isänihän on myös ratkaisukeskeinen ja oikaiseva ideatykki. Isä teki lintulaudan ämpärinkannesta, jonka naulasi seipään nokkaan ja iski pystyyn ikkunan alle. Siellä se nyt kököttää...
Eilen saimme vanhempieni vanhuuteen, arkeen ja jaksamiseen liittyviä asioita myös päivitettyä. Kun jalka ei nouse enää niin kuin ennen, on ratkaisuja tehtävä ja apuvälineitä hankittava. Olin eilen useamman tunnin palaverissa näiden asioiden puitteissa, aukaisemassa todellisuutta ja arjen haasteita. Ennen kaikkea hakemassa helpotusta arkeen, jotta kotona eläminen olisi mahdollisimman helppoa ja ennen kaikkea meidän kaikkien kannalta huolettomampaa. Palaveri oli todella hyvä ja kannatti avata. Näinpä tämänkin aihepiirin huolet ja ongelmat saadaan kurottua pienemmiksi. Toisaalta palaverissa sai huomata, että moni asia on vielä hyvin heidän kohdallaan. Systerin kanssa olemmekin miettineet, mitkä kaikki "rempat" ovat periytyviä asioita. Onhan noita. Esille nousi myös yksi todella tärkeä ja positiivinen asia, vaikka liikut loppuu, säryt kalvaa ja lääkkeitä menee, niin kieli jaksaa molemmilla vanhemmistamme laulaa. Kielenkantoihin ei ole kulumavika iskenyt, hoksottimet toimii ja huumori kukkii molemmilla. Siis aivan ihana asia meille jälkikasvulle, sillä syke on positiivinen ja nauru raikaa vaikka jalaka tökkää. Isällähän heittää hiukan kuulon kanssa, mutta sekin on pääsääntöisesti hauskaa. Isällä on tapana kuulla asiat humoristisen kieroutuneen hauskasti. Toisin kuin jotkut muut, jotka kuulevat asiat aina negatiivisesti ja mahdollisimman pahansuopaisesti väärin. Eli isä olkoon oma positiivisen höppänä huoleton puolikuuro, sillä se ei aiheuta negatiivisia asioita hänelle itselle eikä ympäristölle, ainakaan vielä. Eikös ollut kauniisti kiteytetty. Isä oli eilen ihan mielissään moisesta diagnoosista, kun asiaa palaverissa avasimme... Tai enhän minä tiedä mitä isä kuuli, mutta nauroi kuitenkin;-)
Eilen aloitin myös Oulun Eteläisen seudun alueportaalin blogistina. Ajauduin sinne ihan puolivahingossa, kirjoittajakurssien seurauksena. Bloggaan sinne omia epävirallisia arkisia turinoitani ainakin pari kertaa kuukaudessa. Muut kirjoittajat ovat "asiallisia", eli kirjoitukset perustuvat tietoon, tarkkaan faktaan ja teorioihin. Minun postaukseni saavat olla kaikkea muuta... Hauskaa!
Välillä olen ollut montussa oman itseni kanssa, turhakkeena, orpona, väsyneenä, kroonisessa univajeessa ja nollilla. Tällä viikolla olen saanut aivan yllättäviltä tahoilta aivan yllättäviä yhteydenottoja. Monia kivoja ja hämmetäviäkin ideoita, jotka perustuvat minun lahjoihini ja osaamisiini. Eli olen hiukan nollastani noussut, saanut virtaa omaan surkeuteeni. Niin ja nythän on uusia kivoja ideoita jalostettavaksi, jos öisin ei nukuta. Ei tarvitse omia vanhoja kuluneita ja kaluttuja ajatuksia öisin pyöritellä;-) Sain juuri tekstarin, että kavereilla olisi tapetinjämiä, haemme nekin pois. Eli meille annetaan virikkeitä jälleen niin monilta tahoilta, hitsi kuinka hienoa. Tosi asiahan on, että mammakin voi paremmin kun on todistettu, että Reettakin voi paremmin. Turnaus- ja kärsivällisyysväsyä on ollut ilmassa, mutta täysin perustellusti. Tänään meillä saa virrata luvan kanssa vireämmin. Moni asia on tänään ihan mahdottoman hienosti, viis siitä vaikka joet tulvii, on harmaata ja lattiallamme on koirien tekemiä kurakukkasia. Pääasia on että Reetan ytimessä virtaa puhtaus ja arjessamme on positiivisia virtauksia, monilla eri sektoreilla. Taidanpa minäkin tehdä muutaman kurakukkasen lattialle, pompahdella saapaissani ja tuputtaa nämä seinät valmiiksi ornamenttikukkasilla. Virtaukset ovat mitä parhaimmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti