TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 20. huhtikuuta 2012

KÖKKÖ

Tulossa kökköpurkaus, voit lukea jos haluat, eikä kannata ottaa liian henkilökohtaisesti...

Heräsin päänsärkyyn, havaitsin sotkua, kuulin tiuskintaa, haistoin eripuraa, aistin jäkätystä, leijuvia koirankarvoja, tahroja .... Mitä siitä muuta voi seurata kuin suhteellisen kireä fiilis. Sellainen kökköfiilis. Sitten istahdin koneelle, avatakseni sähköpostit ja piipahtaakseni täällä. Ja taas iski uusi kökkö matkaan. Siis tämän blogini tarkoitushan on olla kanava luukuttaa tuntoja Reetan sairauden myötä. Sitä mitä on olla leukemialapsen äiti, hoitojen etenemistä, vaikutusta, tehoa, tunnelmia, mietteitä, pelonhallintaa, arkea eristyksissä, arjen pieniä nautintoja, "muutamia" kantasolusiirtojuttuja, elämää ja sen muutoksia sairauden ja kantasolusiirron myötä...jopa sairasta mustaa huumoria... Vertaistukea ja ajatustenvaihtoa. En halua olla pinnallinen, haluan käsitellä asioita syvällisesti, rehellisesti, monilta eri näkökannoilta, haluan saada palautetta, keskustella, peilata asioita, jakaa vertaistukea. Kökkö, mikä on tulos. Lukija- ja kävijämäärät ovat hulppeita, pitkin viikkoa  200-260 kävijää joka päivä. Se mitä luetaan on jokin äidin tohelotesti, siis se on tämän viikon kaikista luetuin juttu. Kökkö, sairasta, fiaskoa ja pinnallista. Siis eniten ihmisiä kiinnostaa kuinka tohelo äiti lapsilla on. Onko se jo kauhua lasten puolesta, naurua minun puolesta, vai ivaa. "Viimeinkin se tajuaa sen itsekin ja laittaa vielä tänne". Uhastakaan en sitä poista, haluan seurata yhä lukijakäyttäytymistä, miettiä asiaa uudelta kantilta, kökkiintyä entisestään. Tätäkö tämä? Olenko kanavani kieroututtanut, tarkoituksen sumentanut vai olenko näin kökön idiootti, että mietin vain olenko tohelo vaiko enkö. Olenko kaikesta vaahtomisestani huolimatta pinnallinen kökkö. Vai onko juttuni jo niin loppuun kaluttu, tyhjiin pumpattu. Luulin käsitteleväni syviäkin ajatuksia, tuntoja, olevani rehellinen, avaavani tärkeitä ajatuksia. Kuvittelin, että saisin niihin vastakaikua, kommentteja, uusia ajatusmalleja, herättäväni keskustelua, mutta kökkö. Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla, taidanpa olla aika yksin näiden ajatusten ja asioiden kanssa, kökkö. Onko elämä oman tohelonapani ympärillä pyörimistä vai muistanko elämäni tarkoituksen. Kökkö, kökkö, kö kö, kö, kökkö!

Enää ei särje päätä, olen käynyt rentouttavassa aamusaunassa, lapset ovat syöneet aamupalansa, balanssi saavutettu, menen pitämään Ukkokullalle vatupassia, huusholli alkaa olla järjestyksessä, päivässä on paljon mielenkiintoisia asioita joita odotella ja toteuttaa. Mitäpä tekis tälle hiivatin kökölle? Olkoon, murentukoon itsekseen, ryvettyköön rauhassa, haihtukoon auringonpaisteessa ilmaan niinkuin keväällä koiranp...akökötkin.

Tästä tulkoon kiva päivä, vaikka toheloisin kuinka!

8 kommenttia:

  1. En usko, että kyse on siitä. Kevyempien tekstien lukeminen on vaan yleensä helpompaa, vaikkei yhtä hyödyllistä. Suosituimmat postaukseni ovat olleet niitä, joissa on ollut kuviani. Yksi suosituimmista oli otsikko "Vi vill ha SEX!!!". Siitä huolimatta en aio tehdä blogistani kuvablogia enkä seksipäiväkirjaa ;). Suuren lukijamäärän sijaan kannattaa arvostaa sitä, että voi koskettaa teksteillään yhtäkin ihmistä syvällisesti. Iloa ja siunausta päivääsi!

    VastaaPoista
  2. Hee!

    Kiitos Elina, noinhan minäkin pohjimmiltani ajattelen, ainakin haluaisin ajatella, että ajattelen, mutta välillä sattuu pulpahtamaan se kökkö aamusta...
    Toki tämän vuoden aikana olen itse lukenut paljon kevyttä hömppää, sellaista kevytkenkäistä, (myös sen sinun Vi vill ha SeX- postauksesi olen päntännyt...haa!) koska en ole pystynyt keskittymään mihinkään raadollisempaan.

    Aurinkorantuja!

    Tiina

    VastaaPoista
  3. Hei, täällä yksi blogin innokas lukija ilmoittautuu. Käyn joka päivä kurkkaamassa mitä olet käynyt kirjoittamassa. Monesti tekstisi saavat minussa aikaan iloa, surua, onnea jne. monenlaista tunnetta ja pistävät miettimään omaa sekä muiden elämää. Mutta kun omat kirjoittajan lahjat ovat täysin kateissa, en osaa omia ajatuksiani laittaa paperille oikeaan järjestykseen, että niistä toinen saisi yhtä hyvin tai edes jollain lailla kiinni. Luulen että meistä lukijoista erittäin moni pitää kirjoituksiasi tärkeinä ja oivaltavina, mutta emme osaa sitten sinulle laittaa kommentteja takaisin päin. Jatka vaan entiseen malliin sekä oikein aurinkoista ja iloista kevättä sinulle ja perheellesi !
    T. Sirpa

    VastaaPoista
  4. Hai!
    Huomasitkos Sirpa, osasithan sinä kirjoittaa ja ihan ymmärrettävästi...Kiitos!

    Tiina ;)

    VastaaPoista
  5. Voihan kökkö, Tiina, kyllä sun ajatukset taisi kökkööntyä nyt aivan väärille urille. Kommenttien vähyys saattaapi johtua noista edellä mainituista, mutta myös siitä, ettei taida ihmisillä olla mitään lisättävää; sinä pyörittelet ja pohdit juttuja niin perusteellisesti joka kantilta ja näkökulmasta, pureskelet ne meille valmiiksi jo tekstissäsi. Positiivisella tavalla.
    Kävijämäärät eri postaukissa taas voi johtua jo tulleesta kommentista, sitähän pitää jokaisen käydä tsekkamassa, että kuka ja mitä, vaikkei itse viitsisikään, osaisikaan, kehtaisikaan. Ja minä esimerkiksi klikkasin tohelotestiä toisenkin kerran tarkisaakseni oliko siellä linkkiä kyseiseen testiin.

    Niin kerta. Vähemmän kökköisiä päiviä toivotellen

    Osa-aikatohelo

    VastaaPoista
  6. Haaaa!

    Ilimankos nuo leuat ovatkin kipeät, jos kaiken jo valmiiksi pureskelen!!!
    Toki silloin aamussa oli jo valmiiksi kökköjä, ennen kuin tänne päädyin niitä jauhamaan. Mutta ne korostuivat sillä hetkellä, kun oivalsin tohelotestini kiinnostaneen enemmän kuin sieluni syvät salat. (Onkohan minun sielullani syviä saloja?)

    Kiitos sinulle osa-aikatohelo

    Tiina

    VastaaPoista
  7. Hei arvaa mitä? Otsikolla on väliä. Huomasin sen omassa blogissani. Jonkin tylsän otsikon alla oleva teksti ei ole saanut kuin pari hassua lukijaa, mutta kun täräytin "älä lue, jos olet herkkis...plaa plaa plaa"-otsikon ja tädäm - 300 lukijaa sekunnissa ;)

    Arvaa mitä, mä lähen tekemään nyt tohelotestin! Ihan varmana! ;)

    PS. Yksi mun lempparitekstisi on Kestääkö kantti? Mahtava!!

    VastaaPoista
  8. Tsao!

    Tuo ostikko-juttu on niin totta. Pyrinkin avaamaan aiheen yleensä oivaltavan otskikon kautta. Jotta se jäisi silleen päyörimään, luetuttaisi itsensä. Yleensä se on helppoa ja pam, aamulla jo kielellä. Sitten on kauhiaaa, kun tekstiä olisi, muttei sitä otsikkoa. Voi kaaaaheeta taas!

    Tiinapa

    VastaaPoista