TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 16. toukokuuta 2011

KAURAPUURON VÄRINEN AAMU

Sellainen samean vetinen, harmaa, mauton, mössö. Aamuni on sumuinen, uupunut, elämä niin keskeneräinen. Mieleni on myös keskeneräinen, levoton ja pinkeä. En tiedä mistä aloittaa. Taivaalta tihkuttaa sumuista vettä, ei sada vielä kunnolla. Luonto kieltämättä kaipaisi kunnon vesiruiskeen vihertyäkseen, herätäkseen. Ei siihen pienet tihkut auta. Minä taas tarvitsisin saavillisen kirkasta aurinkoa, valoa herätäkseni. Niin moni seikka on kotona levällään ja kesken. En tiedä mistä aloittaa, pitäisi nyt niin terästäytyä.
Eilisen vietimme Mökömaja-projektissa. Se etenee lupaavasti, kunpa pääsisimme siitä nauttimaankin. Tytöt leikkivät laumana naapurin lasten kanssa iltamyöhäiseen. Tytöillä oli kepparikisoja, talliprojekteja ja kivaa yhdessä. Illalla saimme kaivaa jo kärhöillemme istutuskuopan. Siis kärhöistähän tämä koko ajatus lähti... Nyt on mökki ja tellingit mitä vasten kiivetä.
Pitäisi ottaa verikokeet. Pitäisi toimittaa ne labraan. Pitäisi pakata. Pitäisi koota itsensä ja suunnitella seuraavia päiviä. Kaiken järjen mukaan arvojen pitäisi riittää operaatioihin tällä viikolla. Ainakin Reetta on hyväkuntoinen, aktiivinen ja ruoka on maistunut loistavasti. On aika hypätä suunnitelmissa eteenpäin. On aika kerätä kantti ja suunnata tarmo kohti sairaalajaksoja. Tämähän on olemassa oleva suunnitelma, mutta se on vain pitkittynyt. Eilen minulle valkeni kuinka olemme saaneet kotona tankata itseämme jaksaaksemme tulevan. Nyt meillä on siihen riittävät paukut. Olen henkisesti niin latautunut kuin ihminen voi olla. Ei asiat ja hoidot pitkittämällä ja viivyttelemällä kummene. Nyt on aika toimia. On aika ottaa vastaan rankat hoidot, uudet kantasolut ja toipumisprosessi. Kuinka selkeä visio ja selkeä päämäärä! Kaurapuuronmakuisesta aamustakin voi saada potkua jäsentelemällä omat ajatuskuviot uudelleen. Eikös kaurapuurolla ole tarkoitus tankata energiaa alkavaan päivään. Meillä kaurapuuro keitetään maitoon ja maustetaan suolalla, mitään pahempaa rangaistusta ei voi olla kuin veteen keitetty suolaton harmaa kaurapuuro. Reetta tosin korvaa aamupuurot keittämällä itselleen jauhelihakeittoa.  Ihmisen on tehtävä, mitä on tehtävä.

1 kommentti:

  1. Veteen keitetty suolaton kaurapuuro...hmmm... meidän aamupuurohan se siinä! Tänään aamu oli juuri sellainen kuin sanoit, kaurapuuron värinen. On se jännä, kuinka aamun värit vaikuttavat koko päivään ja mieleen. Harmaa aamu tekee koko päivästä sellaisen ja mielestä myös. Entäs kun paistaa aurinko? Mieli on ihan eri luokkaa ja virtaa piisaa kummasti. Olisikohan omahoitajallamme jonkinlaista piikkiä harmaisiin aamuihin? Sinä kun nyt osaat pistää, niin voisit ottaa tehtäväksi pistää piristystä minun kankkuun aina harmaina aamuina ja PING!!! Mieli olisi aurinkoinen ja kroppa energinen. Tai jos sitten sitä väriterapiaa vaateiden muodossa... Sain muuten vihdoin ne punaiset Sieviläiset... on niillä niin hirmun hyvä tallustella. Vaatekaappini kaipaisi kyllä vähän väriä. Jotain kesäisen kirkasta ja kevyttä. Kolttu olsi hyvä olla, mutta kuinka minä sellaista? Pitäisi opetella koltunpito taito. Pörröönkin voisi laittaa parit kesäiset raidat ja ehkä hieman keventää lookkia. Luomille kesänheleää väriä ja kynsiin pinkkiä. Jo vot!
    Tai olisko parempi vain ottaa parit oluet?

    VastaaPoista