TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

SUIHKULÄHTEESSÄ

Olen lorkkinut takapihallamme olevaa suihkulähdettä kevätkuntoon. On muuten työläs homma. Kanna ensin kaikki likainen vesi ja roskat ojaan. Sitten mene altaaseen ja ala jynssäämään. Pesemään, ruoppaamaan ja tyhjentämään uudelleen. Pari tuntia siinä märässä hommassa meni. Kun olin itse altaan pohjalla saappaissani, olivat koirat minusta todella huolissaan. Yrittivät hupusta vetää pinnalle. Tassuttelivat ympäri allasta hätääntyneinä. Ajattelinkin siinä itsekseni lorkkiessa, mitenkäs sitten jos ote lipsahtaa ja pulahdan pää edellä altaaseen. Mutta enpäs pudonnut. Reunalla on sellainen pieni syvänne, johon kertyy kaikki mömmöt. Kun sitä harjalla jynssäsin, jokin heilahti. Kaivoin uudelleen harjalla kasvin alle ja taas heilahti. Upea keltaisenkirjava sammakonsäärihän se ja koko sammakko, oisko ollut rupikonna tai prinssi. Taisin häiritä ja säikäyttää sen pahanpäiväisesti. Huusin hysteerisenpuoleisesti Fannya katsomaan, sillä hiukka itsekin säikähdin. Ei sitä enää näkynyt, meni niin syvälle kasvin alle. Fanny varustautui sammakon hurjiin loikkiin istumalla terassilla raketinampumissuojalasit silmillä. Siksi, ettei sammakko loikkaa silmille. Meinasin hiukka naureskella lapselleni. Olo oli niin jännittynyt, että suu oli koko ajan auki. Kysyin löytyisikö suunkin eteen jokin suoja, jos se vaikka loikkaakin suuhun. Otti raukka jo pottuiluna kysymykseni.
Kun sitten loppuja vesiä ämpärillä nakkelin altaan ulkopuolelle, niin aina osui koiraan. Heitin minne päin hyvänsä, niin koirat kiersivät alle. Pitänee ehkä pestä kunnolla koko elikot, sillä ne eivät ole tällä hetkellä raikkaimmasta päästä.
Nyt altaassa pulputtaa jälleen suihkulähde ja pinnalla kelluu lumpeenkukkasia. Kesä siis tuli hetkessä. Siis allas on kesäkunnossa kuta kuinkin, muualla on vielä hiukan työsarkaa.
Kun nyt olen tämän viikon aikana tehnyt erinäisiä koti-ja pihaprojekteja, olen miettinyt miksi? Kenelle? Ilmeisesti en itse ehdi kotona pahemmin olla saati sitten nautiskelemaan. Eikä muukaan perhe pahemmin kotona asustele. Olisiko kaikki tuo työmäärä vain pitänyt suosijolla jättää tekemättä, jättää luonnon armoille koko plantaasi. Latata sekin aika akkuja. Toisaalta mitenkä niitä muuten ladataan, kuin tekemällä kotihommia? Siinäpä se. Jos ottaisi muutaman lampaan ja alpakan kesäksi pihalle laiduntamaan. Nehän pitäisivät ruohon matalana. Mutta söisikö ne myös meidän perennat? Raparperit, vatut, ruohosipulitkin. Kitkisivätkö ne kaikki pohjia myöten. Saisiko niitä yleensä laiduntaa keskustassa? Olisivathan ne kyllä söpöjä.
Tessa suunnittelee perjantaille synttäreitään. Pasi ja Reetta ovat ainakin perjantaihin Oulussa. Reetan arvot ovat kohenemaan päin ja crp noin 30. Toivottavasti pääsevät kotiin edes pariksi päivää. Sikäli mikäli eivät, niin sitten vaihdamme viikonloppuna. Minä pyöritän sen teinishown perjantaina kotona, Reetta ja Pasi tulevat jos pääsevät. Toivottavasti edes äitienpäivän aikaan voisimme olla yhdessä. Tänään Reetta on päässyt Pasin kanssa pyöräilemään ja lääkkeiden välissä asunnolle. Edistysaskel ja vaihtelua sekin. Aamuisin neidille on uni maistanut hyvin, jopa yhdeksään. Ei kuulemma edes tiedä onko kokeita otettu ja lääkkeitä annettu. Eilen illalla katsoimme yhdessä puhelimessa televisiota. Meillä on sama kanava päällä ja kommentoimme niinkuin olisimme vierekkäin. Sammutimme yhtä aikaa televisiot ja toivotimme hyvää yötä. Pusutkin vaihdoimme luuritse. Me myös piirrämme yhdessä, vaihdamme kuvia puhelimella ja keskustelemme töistä. Maanantaina on paluu jälleen osastolle, tiistaina lyppi ja sen jälkeen elämä on täysin auki.  En siis tiedä joudunko pakkaamaan lauantaina, mikäli vaihto tulee, parin päivän vai koko kesän ryysyt. Onko mukaan lähdössä ekokangaskassillinen vaiko suurin matkalaukullinen tavaraa? Voi kunpa tämä kaikki olisi jo voiton puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti