TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 26. marraskuuta 2010

OODI MIEHILLE

Miehet, varsinkin Piipon sellaiset, eivät ole mitään sanaseppoja tunteiden ilmaisussa. Sori vaan, kokemusta on... Mutta ne eleet ja teot puhuvat puolestaan. Tänä aamuna sain herätä tuoreeseen kahviin ja kaurapuuroon. Auto on myös lämmin roikasta ja sisätilanlämmittimestä johtuen. Kiitos Timppa! Eteisen jakkaralla oli pari lelukuvastoa, päällä lappu "vie Reetalle, t. Mikko". Samainen nuorimies rohkeasti käy luonamme osastolla. Sillon minä täältä vapaudun. Mikko ja Reetta puuhaavat omiaan, milloin istuvat tuppisuina, lataavat musiikkia, kinastelevat hamahelmistä ja myhäilevät. Tulevat loistavasti toimeen ilman suurempia suunnitelmia ja roolisuorituksia. Kiitos Mikko! Kotiin kun menimme, huusholli kiilti puhtauttaan. Oli jouluvaloja ja kynttilöitä. Mieluista ruokaa jne. Kiitos Pasi! Todella yllättävää ja kivaa on myös todeta monen miehen lukevan näitä sepustuksiani. Ja jopa kommentoivan. Rohkeita miekkosia, sillä naisille on helpompaa ja luontevampaa tällainen erittäin rönsyilevä ja monisanainen viestintä... Siis ihan oikeasti tämä tuntuu helpolta ja kivalta itselle.
Nyt Reetta aikoo aloittaa ompelemisen täällä huoneessa. Saamme varmaan kohta häädön, sillä se aiheuttaa meluhaittoja. Siivoojat ovat nytkin askartelupäivinä ihmeissään lattian siivoamisesta. Silippua nääs meinaa tulla, hilettä, liimaa ja tarroja on joka puolella. Reetta kyllä miettii miten meidät voidaan häätää, jos olemme eristyksissä. Siinäpä se, ei meitä voida häätää!! Koittakaa vaan kanssaihmiset kestää, kun luovuus puskee pintaan. Rapatessa meinaa aina pikkasen roiskua!
Miehistä vielä sen verran... Naapurin äidin kanssa viikonloppuna harmittelimme, kun emme tienneet oikean lääkärin olevan oikean miehen. Siis osastohan on erittäin naisvaltainen. Olisimme vähä entisöineet itseämme ennen lääkärikiertoa. Minulla on varulta eteisen kaapissa sinistä kajalia ja ripsaria niin saa pilkettä silmäkulmiin. Lapsen pyllyvoidetta voi sipaista "kiimaliimaksi" huuliin. Silleen kun vähä pistää törrölleen huulet niin näyttää ihanalta. Tämän äidin teini-ikäinen tytär oli kauhusta kankeana kuultuaan keskustelumme, häpesi ja pelkäsi kyseisen oikean mieslekurin kuulevan juttumme... No sitä emme kerenneet itse aatella, kun mielikuvitus laukkasi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti