TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 29. marraskuuta 2010

LUNASTIN LUPAUKSENI

Maanantai aamu ja kello lähentelee kahdeksaa. Lupasin Reetalle eilen olla täällä hyvissä ajoin ja ennen aamulääkkeitä. Kerkesin! Lusikka oli menossa juuri suuhun, mutta lunastin lupaukseni. Piti pistää töppöstä toisen eteen napakasti, että ehin. Kyllä neidillä olikin leveä hymy, kun porhalsin huoneeeseen. Muutenkin aamu on alkanut hymyillen ja nälissään. Nälkä, nälkä. Ei auta, ruokaa saa vasta nukutuksen ja heräämisten jälkeen.
Aamu on upea, pakkasta 23 astetta. Taivas kirkas ja sininen. Puolikas kuu keikkuu kauniisti. Vastahan oli täysikuu, mihinkä se on kadonnut? Ajantaju sumenee. Tunnustelin aamun kuulumisiani ja ajattelin asioiden olevan olosuhteisiin nähden hyvin. Mennään näillä. Vaikka olemme tekemisissä vaikeiden ja ahdistavien asioiden kanssa, ei sisälleni ole kertynyt tuskaista pattia. Olen aina ollut sisälleni panttaaja, mutta tämän kriisin iskiessä päätin ettei tämä saa jäädä sisälle. Olen siis tietoisesti purkanut päivittäin asioita, analysoinut ja antanut huumorinkin kukkia. Alavireiset päivät kuuluvat tottakai asiaan. Silloin itketään kun itkettää ja nauretaan kun naurattaa. Selkeät pelisäännöt. Toimii ainakin kohdallani. Eli hyvät ihmiset, puhukaa ja työstäkää oli kriisi mikä hyvänsä.
Tähän aamuun antaa haastetta cvk. Se hittolainen ei anna verta! Siis nesteet menee sisään, muttei anna ulos. Solusalpaajat pitää laittaa tippumaan tämän vehkeen kautta, ja laitteen kuuluu toimia moitteettomasti. Paska, jos hoidot siirtyy tästä syystä. Neitin pitäisi liikkua, tanssia ja heilua että vehe alkaisi pelittään. Mutta kun on niin kauhea nälkä, ettei voi ja jaksa. Mutta ehkäpä tuo raivarikin auttaa virtauksissa... Toivotaan.

1 kommentti:

  1. Päivikin linkistä eksyin tänne, ja tuttujahan täältä löytyi.
    Voimia koko teidän perheelle!
    Ja erityis-tsempit reippaalle potilaalle!

    VastaaPoista