TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

HUOMINEN JÄNNITTÄÄ

Ilta on jo pitkällä ja unta odotellaan. Reettaa itkettää, kun aamulääke pitää ottaa veden kanssa. Yleensä lääkkeet menee alas lusikallisella jogurttia. Onneksi asia otettiin puheeksi, ja saimme puhuttua aamuksi yhden lusikallisen jogurttia. Tilanne rauhoittui heti ja nyt neiti kyselee keneltä minä olen huumorintajuni perinyt? Rätkätys jatkuu ja mieli on iloisempi kuin vartti sitten. On tärkeää, että puolustamme lapsiamme ja otamme heidänkin mielipiteet huomioon. Reetta myös vaatii, että hoitajan on esiteltävä itsensä kun ensimmäisen kerran tulee hoitamaan. Olen myös asiasta huomauttanut, kun näin ei ole tapahtunut. Eräs hoitaja puhutteli myös väärällä nimellä useaan otteeseen. Minkä turvattomuuden tunteen lapsi siitä kokee. On tärkeää muistaa, että sairaskin lapsi on ymmärtävä ja erittäin aistit valppaana oleva yksilö. Olemme tekemisissä erittäin henkilökohtaisten asioiden kanssa ja liikumme herkällä alueella. Lapsen täytyy pystyä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja uskoa, että hänenkin sanomisia kuunnellaan. Minusta paljastuu varsinainen leijonaemo, kun asetun puolustamaan omiani. Näin toimin myös kotona ja koulumaailmassa. Lapsen täytyy luottaa vanhempiinsa ja siihen, että asioista voidaan aina puhua. Ei saa tulla sellaisia asioita vastaan, joista ei voi isälle ja äidille kertoa. Äsken surua aiheutti myös se, ettei huomenna saa syödä. Ruoka on tänään maistunut taas loistavasti ja harmittaa kun pitää olla monta tuntia nälkäisenä. Eihän se ole ihme, jos harmittaa. Pistäppä kohallesi! Katsoimme äsken Tanssii Tähtien Kanssa finaalin ja Reetta oli onnellinen kun Ansku ja Antti voittivat. Neiti haaveileekin pääsevänsä tanssimaan. Reetta on ollutkin pienestä asti varsinainen balleriina. Ensimmäisillä sairaalaviikoilla hän tanssi huoneessa salsaa tippaletkuissa. Välillä letkut olivat niin solmussa, että piti vaihtaa. Mutta tämä kuvastaa lapsen asennetta. Nauhoitin sen kännykkääni ja se on minulla siellä voimana ja kantavana asenteena. Kyllä tällä asenteella mennään vaikka läpi harmaan kiven, ei anneta vakavan sairauden ja letkujen lannistaa. Kun tanssittaa, niin silloin tanssitaan!

4 kommenttia:

  1. Pakkas terveiset Niemelänkylältä.Voimia huomiselle! T: Mari M
    P.S. Reetalle: Se äitin huumori on peritty Hannu- Papalta!

    VastaaPoista
  2. Heti muistui mieleen Reetan ballerinaesitys muutaman vuoden takaa. Taisi olla tuplien synttärit kun neiti veti yksin balettia hienossa puvussaan eikä ujostellut yhtään. Ei tainnut olla edes musiikkia. Näytös kesti ja kesti ja kesti.......=) Tsemppiä huomiselle!!

    VastaaPoista
  3. Haleja ja tsemmpiä huomiselle myös meiltä! Ei voinut vaan mennä untenmaille ennen kuin on täällä käynyt. Olette ajatuksissa! Kauniita unia ja tähtisilmien kuvia!

    VastaaPoista
  4. Tsempit huomiselle ja hyviä öitä!

    VastaaPoista