TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 20. marraskuuta 2010

KEMIAA

Kemiaa on niin monenlaista. Puhutaan kemiallisista kaavioista, ihmisten välisestä kemiasta ja kemiallisista reaktioista. Tällä hetkellä lapsemme on kemiallinen olento. Syöpähoidot on täyttä hebreaa, kemiaa ja nippelitietoja kaavioissa. Onneksi maalikoiden, kuten äitien ei tarvitse kaikkea ymmärtää. Mutta on vain järkyttävää todeta mitä lapsiimme tiputetaan ja syötetään. Meidän hoitoon osallistuvien henkilöiden pitää muistaa käyttää hanskoja, ettemme joudu kosketuksiin, hengitä tai altistu solumyrkyille.


Lastamme nesteytetään, toisella lääkkeellä poistetaan nestettä. Osa aiheuttaa huonoa vointia, siihen tarvitaan helpotusta muista lääkkeistä. Oma elimistön immuunijärjestelmä ajetaan nollille, jotta voidaan lähteä sitä lääkkeillä korjaamaan ja näin parantavat lääkkeet toimivat. Lääkkeet aiheuttavat ummetusta, korjataan ulostuslääkkeillä. Osa lääkkeistä tuhoaa limakalvot; suusta, nielusta, koko ruoansulatuksen matkalta aina pyllynsilmään asti. Näitä hoidetaan purskuttelemalla suolaliuosta, vatsansuojalääkkeillä ja voiteilla. Ihon ja suun kunto tarkistetaan päivittäin. Lääkkeet aiheuttavat kipuja ja huonoa oloa, ne korjataan kipulääkkeillä. Elimistön huono puolustustila aiheuttaa helposti infektioita, niitä korjataan antibiooteilla ja kuumelääkkeillä. Kortisonikuuri lamaannuttaa elimistön oman kortisonituotannon. Eli omat lisämunuaiset lakkaavat joksikin aikaa toimimasta ja se korjataan kortisonilääkityksellä. Viikko viikolta uusia asioita tulee vastaan ja hoidot muuttavat muotoaan. Onneksi emme voi etukäteen kaikkea tietää, tieto nääs lisää tuskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti