TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 23. marraskuuta 2010

KYLLÄ MINUT SAA LINKITTÄÄ

Kyllä minut saa linkittää, sillä nettihän on muutenkin julkinen yhteisö. Puran ajatuksiani verbaalisesti ja jos siitä on jollekin jopa hyötyä niin mikä jottei. Eihän kaikki ymmärrä ja kestä, mutta eihän silloin tarvi blogiini palata. Moni ihminen saattaa olla hämillään omista tuntemuksistaan ja kropan reagtioista kriisitilanteessa. Kriisihän voi olla muukin kuin lapsen vakava sairastuminen. Tällä osastolla monilla vanhemmilla on täsmälleen samanlaisia fyysisiä oireita, jotka minä olen kirjoittanut julki ja pukenut sanoiksi. Siis huomio kaikki, en ole ainut ihminen maailmassa joka tuntee välillä ahdistusta, voimattomuutta, paniikkia, rytmihäiriöitä jne. Nämä ovat vain osoitus siitä, ettemme ole koneita. Ja itselleni osoitus siitä, että välillä kuuluukin romahtaa. Mikäli näin en anna käydä on syytä olla huolissaan. Tefloni alkaa olla silloin jo liian kova! Kirjoitan asioista jotka tulee vastaan. Välillä tulee paljon ikäviä asioita ja empaattisuus ottaa ylivallan. Mutta myös joka ainoa päivä täällä koetaan myös positiivisia ja iloisia asioita. Älkää siis jumittuko niihin pahoihin ja pelottaviin asioihin. Muistutuksena muutama tämän päivän positiivinen asia:
-ihana aamu
-hyvä ruoka
-hyvin nukuttu yö
-ruokahalu
-10 kokeesta
-askarteluinto
-pakkanen ja aurinko
-hymy ja hali heti aamulla
-kieroutunut huumorintaju
-veriarvot lähtenyt korjautumaan

1 kommentti:

  1. Hei vaan taas sinä aviomiesten painajainen ja leijonaemo! Linkittelen tässä teidät varmaan huomenissa. En voi sille mittään, että tänne mun on paljon luontevampi heittää viestiä, kuin s-postiin, jota en tahdo muistaa aina edes katsoa, vaikka saattaa olla pino tilauksia oottamassa. Hienoa kuulla, että teillä kaikki kädentaitojutut siellä käytössä. Toivoisin niin, että voisin inspiroida, mutta koulutyö ja kiihkiä sukkashow eivät anna nyt oikein ideointirauhaa.
    Tsemppiä taas huomispäivään Reetalle!
    Toivottaa myös kieroutuneen huumorintajun omaava ilmanrakennekynsiä touhottava yhden aviomiehen kauhu ;D

    VastaaPoista