SAMBAA JA SALSAA

Onneksi teillä ei ole näköyhteyttä huusholliimme. Tai kyllä noita typyjen tansseja voisitte innoissanne katsoakin. Mutta siihen sekaan kun vetää yksi hörhö äiti saunaraikkaana pyyhkeessään, ei se aina ole ihan julkista, saati täysjärkistä touhua. Onneksi sentään ennen saunaa tajusin säleverhot keittiöstä sulkea, vaikken tiennyt saunaan mennessä mitkä sambakarnevaalit täällä on meneillään.
   Hengästyttää, rentouttaa ja on vain niin himpskatin mukavaa. On myös huikeaa huomata, kuinka tytöt antava rytmin viedä ja estojen karista, kun heittäytyvät musiikin lumoihin. Loistavia bilettäjiä, haluan niiden kanssa tanssimaan, jahka he ovat täysi-ikäisiä. Toiset varmaan haaveilee isovanhemmuudesta ja minä tanssimisesta lapsilaumani kanssa niin että roiskuu ja irtoaa, nauru, askeleet, hiki ja fiilis. Kyllä minä mummuksi tulostakin haaveilen, mutta tärkeintä on tiukka yhteenkuuluvuus kaikissa elämäntilanteissa jatkossakin, sama hulluus ja elämänjano. Kaiken kukkuraksi ne osaavat laulujen sanat ulkoa, alkaa biisi mikä hyvänsä. Eli laulavat kurkku suorana mukana. Salaa kun seurailee, niin salsaa voi tanssia iltapalaa syödessäkin, koirien kanssa ja letkeästi hengailemalla. Osa puuskuttaa ympäri keittiötä naama kirkuvan punaisena ja eiku uudestaan.
   Muutama vuosi syysloman yksi kohokohdista oli, kun tanssimme lattareita pyjamassa keittiössä tauluja maalatessa. Keskellä päivää ja liukkaissa villasukissa. Kuljimme silloin yhdessä opettelemassa latinalaisia tansseja, joten meillä oli ihan oikeita askeleitakin. Aika hienoa tanssia samoilla kuvioilla lasten kanssa, toisiamme ohjaten ja askeleita muistellen. Kotisambakarnevaaleissa tärkeää ei ole oikeat askeleet, vaan mieletön heittäytyminen.


   Kirjoitin minä aamullakin, mutta poistin kaikki, yhtä tyhjän kanssa. Semmoista mielensäpahoittajan kakanjauhantaa... Onneksi olen saanut jauhamiskiintiöni tälle päivälle jauhettua ja kykenen relaamaan. Tein myös saunan jälkeen jotain todella radikaalia, siirsin jakaukseni paikkaa. Oikealta reilusti heitin vasemmalle. Hah! Elämä on täynnä suuria liikkuja ja radikaaleja tekoja.
   Eilen kävimme Oulussa, sillä uudella lääkkeellä. Kerron se nimenkin joskus, jos muistan, nyt en edes yritä muistaa. Tiputus meni huvin, ilman pelkäämiäni ongelmia. Se kun saattaa aiheuttaa lämmönnousua, allergiaa, pissajuttuja, kylmiä väreitä, paineiden heilumisia, päänsärkyä ja ties mitä muuta. Sissimme otti tuon immunologiaa tukevan jutun vastaan ihan tyynenä, pahimmat kapinoinnit ja kyseenalaistamiset koimme kotona lähtiessä.
   Pakkanen paukkui, tytöt nukkuivat menomatkan. Lauloin ratissa, kuuntelin mielimusiikkiani, nautin ajamisesta, hiljaisista teistä, mielettömästä luonnosta, upeasta valon leikistä hohtavassa lumessa, kuutamosta ja sinisistä hetkistä. Käsittämättömän hienoa. Kaikkinensa hyvä reissu, vaikkakin tuli ihan puskasta, tavallaan. Eli joululomallakin tytöt ovat saaneet näitä reissuja useampia osakseen, lähinnä kylläkin Oulun suuntaan, mutta sitä ei kannata laskea.


   Minä olen lataillut akkujani, monellakin tapaa. Ihan asiasta tehden laiskotellut, lukenut, syrjäytynyt, erakoitunut, ollut hiljaa, saunonut, nauttinut luonnosta, autonratista ja kyläillyt. Olen minä myös hiukan tuota ajatustyötäkin tehnyt, funtsinut elämää ja vähän paljonkin kaikkea. En tiedä mihin lopputulokseen olen tullut, mutta sain asioita lokeroitua. Pinottua ja muka järjestettyä. Peiliinkin olen katsonut, yrittänyt ymmärtää, kääntänyt kuvakulmaa ja taas yrittänyt ymmärtää. Katsoin jopa sen Kummien Joulu mielelle konsertin, sillä aikaisemmin en halunnut sitä katsoa. Yritän olla inhomatta itseäni, keksittyä olennaiseen, sanomaan ja ohjelman ytimeen. Hiivatin hitaasti kääntyvä on tämä alus, oikea emäalus. Olen myös tehnyt oivalluksia, että on asioita, jotka ovat minusta riippumattomia. Yritän siis vain sulkea ne itseni ulkopuolelle, olla kiihtymättä, yrittämättä ja vähän niin kuin välittämättä. Oma herkkyyteni on ihan oikeasti aika herkkää, joka myös satuttaa välillä, yritän siis suojella itseänikin. Ja olla vähemmän mielensäpahoittaja. Toki hiukan meinasin mieltäni pahoittaa omasta ja muista tällaisessa elinkautisessa elävien puolesta. Onhan itsestään selvää ja julkisestikin esille tuotua, ettei lapsen sairauden myötä elintaso ja tulotaso ainakaan nouse. Kulut juoksee ennallaan, kaikesta kriiseilystä huolimatta. Mutta sitten aikaisempina vuosina mahdollistuneet avustukset, tuet ja tsemppaukset ovat nyt historiaa. Kas kun tämä savottamme on ollut niin pitkä, että emme saa enää mistään mitään. Aikarajat paukkuu, ymmärrys loppuu... Niin ja kun Reetta käy koulua kokeilumielessä moni myönnettykin avustus on pienentynyt, kuten vammaistuki. Valittaahan voisi, mutta kun en minä nyt aina jaksa. Saan jo muutenkin negatiivisen, valittajan ja mielensäpahoittajan maineen, kun puutun epäkohtiin. Mutta kyllähän moinen lannistaa, harmittaa ja tuntuu tavallaan epäuskoiseltakin. Pistää huokaamaan alistettunakin. Emmekä ole itse tällaista elämää valinneet. Töihinkään en voi monestakaan syystä ja monenkaan mielestä mennä. Kun erittäin moni asia on yhä auki...
   Mutta enpä jatka tuosta loputtomasta ja upottavasta suosta sen enempää, pian uppoan, hiukan taas syvemmälle siihen suonsilmäkkeeseen. Tanssin siis salsaa ja hiukan sambaa, koska se saa miensäpahoittajankin hymyilemään.


   Ukkokulta tuli lenkiltä, nyt sulkeutui salsaeetterit. Mies kun ei aina näitä meidän karnevaaleja tahdo ymmärtää... Alkoi hornettien paistelu ja lempisarjan tuijotus telkkarista. Mutta näinhän se monessa muussakin asiassa on, että kannattaa lopettaa silloin, kun homma on hauskimmillaan. Näinpä siirryn myös sohvalle lauman sekaan, odottamaan hornettien kypsymistä, silittelemään kissoja ja kehumaan koiria. Salsaajat kuuluvat suuntaavan suihkuun ja pian yöpuulle. Onneksi aamulla jatkuu ja alkaa jälleen koulu. Saamme arkeemme rytmiä ja selkeyttä. Arki se on mikä naisen tiellä pitää, odotan innolla tulevaa tammikuuta ja tämän pyhäilyn loppumista. Kirjoittaja- ja tanssikurssien alkamista. Minua kirjoituttaisi paljon muutakin nyt, mutta lopetan, etten lipsahda salsasta ja sambasta mihinkään vakavampaan aiheeseen. Tai sekoa askelissa tai reväytä paikkojani. Tässä illassa ja hetkessä on paljon kivaa... Hitsin hyvät salsat sain vedettyä äsken huikean laumani kanssa!