RUSKIJAA MAKKARASOOSIA

Kuuvelta minut puisteltiin herreilleen ja juomaan kahavia. Reettahan se siinä minua herätteli. Lupasin illalla, että minut saa herättää kaveriksi, jos tarvihtee kaveria aamusta. Sillä monena aamuna neiti tuohon kuuven pintaan keikkunu jo pystysä. Ei sen puoleen, minua olisi kyllä nukuttanut niin maar makiasti, mutta luppaus mikä luppaus. Teki kyllä mieli upottaa pää polsterriin vielä ja kääntää kylykiä.
   Reetta keitti minulle kahavin ja kahavinpööniä oli pitkin pöytää. Sitten iski näläkä. Reetta tuli vessaanki kaveriksi ja kahto, kun kylymällä raanaveellä yritin kasvojani herreilleen säikyttää. Kauhoin vettä naamalle ja pikkuhilijaa herräilin. Sitte hantuukin naamani pyyhin. Siinä Reetta reseptiä suunnitteli, kuuvelta! Kuulemma teki mieli ruskijaa makkarasoosia, miten se tehhään? Siinä minä kahavia ryystin ja lapsi kokkasi. Samalla Reetta minulle Positiivareiden aamutervehdyksen äänen luki, sain vaan kuunnella. Kyllä ois väsyttäny, aivan kauhiasti. Unilleni tuli pittuutta viitisen tuntia, ainaki seittemän olis ollu kiintiö. Ylleensä iskä meillä ruskijan makkarasoosin tekkee, en kuulemma koskaan oo niin hyvvää teheny. Eli se on mulle kova paikka tempasta kunnollinen ohoje lapselle unenpöpperösä, kun on moiset paineet lastattu. Niin se lapsi soosinsa valamiiksi sai ja teki lisäksi pussimuusia, sillä kuoripotut ei ois ehtiny kattilasa kypsiksi tarpeeksi nopiasti. Neiti oli rönkämöisillään pöyväsä ja kahavelimella suuhunsa soosit pisteli, samalla tyytyväisenä tuhisi. Neiti söi kunnon annoksen kuulemma yhtä hyvvää soosia, kuin isän tekemänä, ja paineli takasi pehkuihin. Siinä se vähä aikaa tepersi ja kiehnäsi ja oli hetkesä umpiunesa. Minä jäin sitte herreilleen keikkummaan.
   Ei mun yksin tarvinnu keikkua, sillä Fanny heräs mahakippuun. Reetta nukahti täyvellä mahalla tosi makiasti ja alotin Fannyn hoitamisen. Ei me mittään syytä sille kivulle keksitty, joten neiti lähti kouluun kun niin kovasti halusi. Särkylääkkeen annoin ja kirjotin opettajalle lapun, että saa tulla kottiin, jos kipu tullee takasi. Elikokki rapsutin ja kissoille aamuherkut annoin. Tollo tuoksu taas niin pirtiälle ulukokissalle. Tollo ja Väinö näyttävät tosi pörrösiltä näin talavella. Oon sanonu, että niillä on höyhenet pörröllään. Meijän lapsiin moinen kissan höyhenjuttu uppuaa ihan hyvin, ymmärtävät mua. Joku muu jää änkyttämään kissasta ja turkista. Mutta mulla saattaa välillä oravatki munia, joten ei ne meijän tytöt siinä mittään ristiriitaa huomaa. Toki välillä testaan niitteen kuulon ja ymmärryksen piuhoja, ilime kertoo kyllä, millon ne ymmärtää koiran hauvatun juttuihini. Meille uppuaa tyttöjen kanssa niin löysä huumori, joka ei toisille aukia millään.
   Sunnuntaina pappa pyysi kahavipöyväsä ankkastokkaa, eli leetapullaa, pitkua tai lettinisua. Millä nimellä meistä kukanenki sen tietää. Meille on Hilima-mummun mukana perriytyny aika palijo vierasperäsiä sanoja. Meillä on ollu esi-isiä kahesa sukupolovesa Freedrikkejä, niistä väännettiin kotosampi Veeje-nimi. Muutenki 1800-luvulla oli palijo kauniita nimiä käytösä. Tietenki mummuni toinen nimi Kustaava, ei nyt välttämättä niin kaunis ole. Meijän tytöt tykkää vaikka hautuumailla kierrellä kivistä nimiä lukemasa. Ihtekkin seuraan kirkollisia ja maistelen sieltä kivoja nimiä.
   Tällä viikolla keskittymistä häirihtee synttäreitten suunnittelu. Ihte ajattelin nyt vettää löysemmällä käjellä moiset. Torstaina tullee kourallinen kavereita. Perjantaina saamme hiihtolomavieraita ohikulukumatkalla pohojosseen. Lauantain mää nautiskelen kirijottajakurssista ja käyn myös tanssimassa kolome tuntia. Josaki välisä pyöräytän kakut ja piirakat. En oikein oo mihinkään yltiöpäiseen teemakakkuun suostunu. Ihan oon ihtekäs, sillä täsä meijän huushollisa on muutaki tekemistä. Sukulais- kummisynttärit vejetään sunnuntaina. Kuhtusa luki jälleen kerran, että tervetulua terveenä. Toivottavasti tuo Fannynki mahakipu on vain jotaki ohimenevää. Ettei tarvi alakaa perumaan suunnitelmia.
   Noista Reetan ratekisista mitoista vähäsen kirijotan. Pittuutta on reilut 132 senttiä, painoa nyt sen 26 ja rammat päälle. Ikkää tullee torstaina 11 vuotta. Vernalla pittuutta on sen kolomisen senttiä enemmän ja painua kolomisen kilua enemmän. Äitiinsä tuulleet noin siroja noista meijän tytöistä...
Muutaman kerran oon silimät kirkkaana lääkäreille vertailukohtana moisen äitin sirrouven esille nostanu, sillon sen huomaa onko huumoria vai ei ammattilaisilla. Ylleensä se on sellanen pitkä kohistettu hilijanen kahte, eikö tuo äiti tajua, ettei oo pieni eikä kyllä sirokaan... Reetta on ennen sairastumista ollut aina Vernaa isompi. Ylleensä painua se kilo enemmän ja pittuutta sentti enemmän. Eli siihen verrattuna vajetta on. Käyrien mukkaan semmonen reilu viitisentoista rosenttia. Meijän tytöt on kaikki luokkansa sirroimpia, eli en kauhian huolissani ole tuosta Reetan koosta. Toisaalta hyvä että on tuota vertailupohojaa.
   Nyt alakaa tuntummaan, että saatan herätäkki. Eikä siihen menny kuin reilu kolome tuntia. Reettaki nousi jo ruokalevolta ja käläkättää taukoamatta. Pasi tyhyjentää tiskikonetta, tuppisuuna. Liekö mielenosotuksellisesti hilijaa, ku eukko vaan konetta naputtaa. Mutta mulla oottaa leipomusurakkaa ja muutama muukin savotta tälle päivää. Täsä huushollisa on sen sata rojektia, ei täsä pääse sammaloitummaan.
   Pakkasetki lauhtu, ulukona on lussan puolella. Verna jätti luistimet kottiin, tuskin pystyvät tännään luistelemmaan. Kuulemma eilenki ollu jää jo huonosa kunnosa. Pyörätiet ja sivutiet on ihan täynnä lumisohojua, aika vaikia aijjaa. Nyt mun pittää tarkistaa kalenteri, pittääkö mun muistaa jotaki. Ensi viikolla pittää muistaa Oulun kontrollikeikka, äkkiä se tuo kuukausi aina vierähtää. Reetta kuuluu Pasille makkarasoosiaan kehuvan ja ehottaa isälle sammaa aamupallaa. Mitähän sitä tännään vielä tulleekaan etteen, käynnistyny tämä päivä jotenki ihimeellisillä kommervenkeillä ja yllätyksillä. Sovitaan, että tästä tullee vielä ihan hyvä päivä. Eilen muuten kuulin talitintinki laulavan, joko se muka kevättä pukkaa.