SITTISONTIAISEN SYYSSAAPPAAT

Olipa kerran Sittisontiainen, rodultaan käppäkonnari ja lempinimeltää Sitti. Kavereiden kesken joskus jopa Sontiainen. Sitti kuuluu paskasontiaisten laajan heimoon, niin myös huomaamaattomaan paskanjauhajien sukuun. Mutta jos Sitti jättäisi hommansa tekemättä, asiansa jauhamatta, kuormansa kantamatta, niin sehän kyllä huomattaisiin pidemmässä juoksussa. Kuluneen viikon aikana Sitti on ollut jotensakin alakuloinen. Olemassaolevat ja jalkoihin juurtuneet syyssaappaat ovat hiertäneet. Käppäkonnareillahan on tunnetusti paksu panssari, heiluvat tuntosarvet ja mahanalunen täynnä jalkoja. Saadappa sitten kaikkiin raajoihin oikean kokoiset saappaat, siinäpä onkin sovittelu. Saappaitahan on moneen lähtöön, useaan eri tarkoitukseen. Välillä niitä vaihdellaan tuon tuostakin ja välillä ne eivät lähde kulumallakaan. Hiertävät pitkiäkin aikoja. Tällä viikolla Sitti on suorastaan nilikuttanut, kun saappaat ovat niin hiertäneet.
   Sitillä on oma perhe, suurperheeksikin luokiteltu. Lapsikonnareilla on vasta pienet saappaat, mutta koviakin kokeneet ja kuluneet. Yhdellä lapsista on ollut todella raskaat saappaat viimeiset kolme vuotta, sehän äitiäkin kuluttaa ja laittaa rinnalla nilikuttamaan. Isäkonnarilla on tällä hetkellä perheen työsaappaat, hyvä niin. Vanhin lapsista aloitti yläkoulun, joka on aiheuttanut alkuaikoina mielipahaa, opettelua ja kippurointia. Nyt onneksi alkaa sopivat saapaat löytymään ja rytmit hahmottumaan, tämä sontiainen on iloinen teini. Kaksi muuta käy yhä alakoulua, hyvällä sykkeellä ja onnistuen. Sairastellut pikkusontiainen opiskelee yhä kotona, tarpoen omine saappaineen ja tavoitteita saavuttaen. Eniten äitiä on huolettanut kotona olevan lapsen kovat päänsäryt. Torstaina ne alkoivat ja jatkuvat yhä. Lapsella on ollut korvissakin kipuilua, mutta ne on arvauskeskuksessa terveeksi tsekattu. Viime yö meni kippuroidessa ja Sitti siirtyi lapsensa viereen aamukahdelta sohvalle. Kipuilu oli jo aika kovaa ja lapsi oli uneton. Opiaattejapa Sitti lapselleen tiputteli, viimeinkin saatiin yöuni aikaiseksi. Aamulla jatkui sama kipuilu, väsymys ja juonittelu. Mikä onkaan syy ja mikä seuraus, Sitti miettii sitä jatkuvasti. Kun on kipua, niin ei maistu ruoka, ei juoma, ei ulkoilu ja moni asia kärjistyy. Aamulla Sitti oli tauluja ripustamassa myymälässä, kun sai itkupuheluita kyseiseltä lapselta. Huomiota irtosi kiitettävästi, samoin huolisaappaat kiristivät kahta kauheammin. Sitti hieroskeli, piti sylissä ja lohdutti. Kannusti myös lepäämään ja syömään hyvin. Sitti kuulosteli lastaan ja kannusti pukemaan ulkovaatteet ja menemään pihalle. Onneksi, sillä poskille nousi innostunut puna ja sinne jäi sekin jysäri. Toki Sitti sairaalaankin jo aiheesta toistamiseen soitteli, odottavalla kannalla ja asioita tutkien. Maananataina on polikäynti, josko sinne saakka kotona jaksaisivat. Toki lapsi on väsynyt, kukapa ei unettoman yön jälkeen olisi. Lapsella ei ole kuumetta, ei flunssaa, ei mitään suurempia ongelmia. Tosin tällä viikolla äiti- ja isäkonnari ovat olleet hiukan huonommalla hapetuksella molemmat. Sitillä on särkenyt omaa päätä ja omaa korvaa ja veto on ollut vähissä. Isällä oli myös kovaa päänsärkyä ja voimattomuutta. Korvatulehduksia on ollut lähipiirissä, ilman suurempia esisairasteluja tai nuhakierteitä. Eli liikkeelläkin on, joten tämä lapsikonnari ei ole ainoa.
   Viime viikonloppuna konnareilla oli pitkästä aikaa yövieraita. Lapsista se oli hauskaa ja oli ihan erilaista tekemistä kuin omalla porukalla. Sunnuntaina koko konnariperhe lastasi laumansa autoon ja suuntasi isän mukaan työmatkalle. Perhe yöpyi tutussa mökissä matkan varrella ja oli ihan kivaa. Samalla leirintäalueella oli laumoittain paljasvarpaisia thaimaalaisia marjanpoimijoita. Konnariperhe taisi olla blondeine hiuksineen ja paksuine vaatteineen melkoinen nähtävyys. Ihan sormella osoittelivat. Tosin kyllähän konnariperheenkin mielestä osoittelijat olivat leireineen, varpaineen, avotulineen ja puheineen kummajaisia. Hämmästely oli mitä ilmeisemmin molemmin puoleista. Kyseisellä leirintäalueella oli myös paljon kotieläimiä, niitä perhe kävi tervehtimässä ja ihailemassa. Oli aasia, muulia, hevosta, vuohta, fasaania, kania, alpakkaa ja silkkikanaa. Mielikuvitus kirposi jälleen mielettömään lentolaukkaan, mitä kaikkea mekin haluaisimme omalle pihallemme ja "maatilallemme", jota ei todellakaan vielä edes ole. Isän työasioiden aikana perhe jakaantui tyhjyyttään huutavaan ostoskeskukseen ja puuhaili siellä omiaan. Eristyksissä oleva pikkukonnarikin sai mennä vapaasti, sillä normaalit perheethän olivat töissä, koulussa ja hoidossa. Paluumatkalla konnariperheelle tuli jälleen yllättävä mutka matkaan. Yli kaksisataa kilometriä oli matkaa jäljellä kun konnariperheen tila-auto alkoi jälleen piiputtamaan. "Solennoinnit" jumitti ja aikaisemmin kepeät syyssaappat alkoivat suunnattomasti ahdistamaan. Illan hämyssä perhe raahautui viimeinkin kotipihaan, huojentuneina ja todella väsyneinä. Konnareiden auto liikkui hitaammin kuin täydessä lastissa olevat tukkirekat, hädin tuksin koppimopoautojen ohitse pääsi. Kyllä siinä jälleen mieli huolesta täyttyi, sillä kuinka kotiuttaa moinen lauma, jos pimeälle korpitaipaleelle menopeli hyytyy. Sitti vaipui ahdistukseen ja hiljaisuuteen. Jossa onkin pitkin viikkoa madellut. Kuinka paljon vastusta ja ontuvia saappaita onkaan näihin jalkoihin tarjolla. Jokin kohtuus maallisissakin murheissa olisi kohtuullista, ainakin omasta kohtuullisuusteoriasta peilattuna. Näinpä Sitti menetti myös tärkeät yöunensa, moisia murehtiessa.
   Reissulla Sitti hankki kuitenkin kassillisen skräpättävää. Kaikesta saappaiden kiristämisestä huolimatta luovuutta on ollut ilmassa. Perhe on avannut jälleen joulukorttitehtaan, nyt konnarit tekevät "luomukortteja", pelkistettyjä ja vähäeleisiä. Tehdas on toimiva, nopea, jatkuvasti paikallaan ja vallannut konnareiden kyökin. Tänään Sitti sai yllättäin jo isohkon korttitilauksen ja otti muitakin yllättäviä askeleita syyssaappaissaan. Jotenkin Sitti jaksaa yhä hämmästellä, mistä ideoita puskee ja luovuus kukkii, vaikka saappaat kiristää yhä. Tällä hetkellä Sitti istuu koneella ja kirjoittaa sonnan tajunnastaan, josko se kenkien aristustakin helpottaisi. Sitti on ollut tällä viikolla myös leiväntuoksuinen äiti, pikkukonnarit tykkäävät omatekoisesta leivästä, sitä onkin leivottu jo usemman kerran. Tälle viikolle on myös kuulunut lähipiiristä ja siitä likilähipiiristä monenlaisia uutisia. Niin iloisa, kuin vähemmänkin iloisia. Siihen kun peilaa, niin ei se muillakaan perheillä aina ole niin kiiltävää kuin kulissit antaa ymmärtää. Sitillä on ollut myös kova huoli omasta äidistään ja miksei isästäänkin, sillä konnaritkin vanhenee. Konnareidenkin vanhuuden saappaissa on niin monia erilaisia. Ei nekään aina helpot ole linksuttaa, välillä nilikuttaa nekin. Sitti on tyttyväinen, että tämä viikko oli kalenterin osalta tyhjä, ei kauhemmin sovittua ja varattua. Sitti uskoo saavansa saappaat tasapainoon viikonlopun ja joutilaisuuden myötä. Lapsikonnarinkin päänsärky kuuluu helpottaneen ja jääneen pihalle. Sehän vähentää heti Sitin saappaiden ahdistavuutta. Äsken Sitti tosin meinasi lannistua ripustaessaan pyykkejä syysraikkaaseen pihalle. Viimeisen narun täyttyessä ripsaisi vettäkin niskaan. Sitti sadatteli hetken ja päätti jatkaa kuitenkin pyykkäämistään. Niin se pisarointi laantui ja pyykit kuivuu sittenkin. Näitä lannistavia ja Sitin henkistä kuormaa lisäkuormittavia asioita on tarjolla vaikka missä muodossa, milloin isompia ja milloin pienempiä. Sitillä ei ole tilaisuutta heittää saappaita monttuun ja luovuttaa, sillä ne ovat onneksi niin tiukassa. Eiväthän ainakaan vauhdissa tipahda. Sitti jaksaa uskoa yhä, että turha hiertäminen vain koettelee ja askellus muuttuu pian tasapainoisemmaksi. Pian Sitti uskoo venyttelevän sääriään ja ihailevansa monia kauniita syyssaappaitaan. Niissä on kiiltävää, mattaa, värikästä, hauskaa, koroilla ja ilman. Sitti on saapasfriikki ja uskoo löytävänsä vielä tasapainoisen kokonaisuuden, eihän se aina heti löydy, tasapainoa ja sopivuuttaa pitää hakea... Nyt Sitti käpertyy klaaninsa kainaloon sohvalle, odottaa iltasaunaa ja joutilaisuutta, Sitti tuntee tietyn alitajunnan kuplinnan voimistuvan, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Sitti laskeskeli lapsellaan olevan tänään päivän +169, hyvin on lapsi omilla saappaillaan jaksanut tarpoa ja sopivia haeskella.