TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 13. maaliskuuta 2012

HELPOTUKSEN HUOKAUS

Sain sen puhelun, voi miten ihanaa! Siis minulle soitettiin Helsingistä. Kaikki hyvin, niin hyvin kuin voi vain tässä vaiheessa ja tulleiden kokeiden perusteella olla. Tuumoritiimi oli tullut arpikudosanalyysiin keuhkokuvien perusteella, ei sientä havaittavissa. Saamme lopettaa lähes tulkoon kaikki lääkeet. Magnesiumarvot ovat normaalit ja sienilääkkeen voi lopettaa. Jäljelle jää vain suoja-antibiootti ja vitamiini nestemäisenä. Nyt Reetalle riittää 4,5 tablettia viikossa, eli noin 18 tablettia kuukaudessa. Kun syyskuussa meni noin kolmesataa tablettia kuukaudessa. Siis kuinka valtava helpotus, luoja kuinka olenkaan huokaillut. Märissyt, vapissut ja ollut heikko. Huokailen yhä. Tunnen kuinka se valtava ahdistuksen ja pelon möykky, suuri pala nousee kurkustani, tahdon sen pois minusta ja heti. Toki on muutama koe vielä tuloksineen tulematta, mutta tärkeimmät merkitsevät kokeet ovat olleet puhtaita. Nyt taas tajusin, kuinka olenkaan ollut huoli-jännityskrampissani viikkokausia. Samalla minuutilla paukaisi kunnon päänsärky pintaan, eli stressihän se siellä jyskyttelee.
Sain myös tasan seitsemän minuutin kuluttua toisenlaisen puhelun. Eteen tuli taas uusia ongelmia ja huolia. Katsoin ihan kännykästäni, puheluiden väli seitsemän minuuttia. Sen aikaa olinkin aika rento ja huokailin helpotuksesta. En varmaan olisi pidempään voinutkaan huokailla, olisin pian hyperventiloinut. Eli nämä kaksi puhelua tasapainottivat toisiaan. Todennäköisesti minulle on annettu kauhuntasapaino huolineen kannettavaksi. Muuten en olisikaan näin valtavan tasapainoinen ihminen!!
Mutta nyt menemme näillä ihanilla uutisilla Reetan suhteen. Eristykset, kokeet ja kontrollit ruokavalioineen jatkuvat edelleen. Eli emme löysää yhtään, missään ja mitenkään. Nöyrästi ja kiitollisena otamme nämä tulokset vastaan ja jatkamme huokaillen.
Moni luulee, että nyt se helepon lykkäsi, kun ei tarvitse enää lääkkeistäkään tapella. Mikäli luulet näin, niin voin tätä helppoutta vaikka nauhoittaa ja pistää tulemaan... Tai postittaa helppoa elämää paketillisen. Huokailua kuuluu taustalta, mutta ei se suinkaan aina ole helpotuksesta johtuvaa.


P.S.
Tässäpä viisaus, joka sopii minuun...
Samaan aikaan kun naama rypistyy, sisäinen lapsi alkaa villiintyä!
Hah, vähäkö rentouttaa ja tuntuu kevyeltä tiedostaa moinen, siis olenkin villinpään suuntaan menossa rypyistä päätellen.

9 kommenttia:

  1. Iloitsen kanssanne hyvistä tuloksista, pitkästä aikaa kurkistin ja mukavat auringonpaisteiset uutiset ihan häikäisivät silmiäni. Ehkä se on juuri tämä elämä sellaista kauhun tasapainoilua...

    VastaaPoista
  2. Onnea ihan julmetusti hyvistä uutista! :)

    VastaaPoista
  3. voi mieletön mitkä tulokset!!!!! mahtavaaaaaaaa!!!!!!!

    VastaaPoista
  4. Ihana helpotuksen huokaus. Mahtavaa! Toivottavasti se seuraava huoli ratkeaa pian ja hyvin!

    Nostalgisoinnista; en ymmärrä mitä tarkoitat, eihän ne sääret, varret, pilkkeet ja ilot ole yhtään mihinkään sinusta kadonneet.

    Päivänpaistetta!

    O.L.

    Ps. Tilaan huolinujertamoa ja äitilataamoa vähintään yhden kapaaleen kumpaakin. Kiitos.

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos O.L.!

    Sainpa nauraa ihan kippurassa. Vai eivät tunnisteet ole kadonneet, saattavat olla vain hyvin piilossa?
    Voi kunpa olisit tuntenut minut silloin sinun iässäsi, huoleton ja onnellinen oli ihiminen...

    p.s.pistin kirjekyyhkyn selässä tilaamasi tuotteet, toivottavasti tuulensuunta on suotuisa...

    Tiina

    VastaaPoista
  6. Olipa ilo lukea mahtavat uutiset Hkistä!!

    Oikein paljon auringon ja kevään antamaa voimaa pinnistelyihin jatkossa - ei helppoa mutta ehkä vähän helpottuneempaa.. Toivottavasti se toinen huolikin taittuu helpotuksen huokauksen suuntaan..

    Meillä tehostejakso aloitettiin ma, ti kotiuduttiin. Hyvissä sielun ja ruumiin voimissa likka edelleen - toivottavasti huomennakin :).. Ps. Reilu vko sitten sokeriarvot säikäytti (tyttöä ei meinattu saada aamulla hereille) ja vei meidät pariksi yöksi osastolle.. Nyt ruoka taas maittaa huippu hyvin (syöpöttelykortisoni alkoi) ja mp tauolla tehostejakson ajan, joten tuolta huolelta saadaan (toivottavasti) olla ainakin toistaiseksi tauolla.

    VastaaPoista
  7. Hei Memmu ja muu poppoo.

    Kiva kuulla kuulumisia.
    Reetta kun oli juhannuksena teholla, niin silloin sokeriarvot heitteli. Piti ihan insuliinia pistää. Vähäkö säikäytti, sillä aikaisemmin en ollut mitään ainakaan tajunnut arvoissa olevan häikkää.
    Tänä aamuna neitimme heräsi jopa positiivisella mielellä, hymyillen ja hehkuttaen, ei yhtään tablettia! Kauanko moinen lataus kestää, sitä tässä odottelemme...
    Aiankin ihana aurinko kurkistelee sisälle ja pakkasta passelisti. Tässä on kaikki mahdollisuudet hyvään päivään...

    Tiina

    VastaaPoista
  8. Nauttikaa täysillä iloista ja auringosta :).. Sitä iloa ei tarvi kätkeä eikä piilotella..

    Eiköhän sokerit pysy nyt kurissa. Tuo "syöpöttelykortisoni Dexa" kuten alussa annettava "Prednisolon" kortisonikin tuo onneksi sen hyvän ruokahalun, mutta siinä sivussa tekee pikku likan mielenlaadun aivan hurjaksi ja unetkin siitä pätkiytyy.. Se muutos noiden lääkkeiden aikana on ollut valtava. Kun oli välissä ko. kortisonit pois, kuoriutui entinen tyttö nopeasti takaisin. Nyt TOLKUTTOMAN raivon vallassa oleva pieni ihminen on raastava, väsyttävä ja voimattomuuden tunnetta aiheuttava - ja pelko siitä minkälaisia jälkiä nämä jaksot jättää pienen ihmisen mieleen jyskyttelee takaraivossa.. Kerroin Miinalle tänään aamulla yöllisestä raivarista ettei se ole hänen vikansa, mutta että meidän täytyy yrittää kuitenkin pärjätä, saada kaikkien nukkua ja yrittää saada kiukku pysymään paremmin aisoissa, ja että me kyllä siinä autetaan ja hoidetaan.. Selitäpä vajaa 3 vuotiaalle.. Eipä sitä paremmin voi sanoa kun tyttö itse kerran aiheeseen vastasi; "kaikkea ne keksii"...

    VastaaPoista