ON VALKOINEN MAA...

On valkoinen maa ja puut hopeaa, niin rikkumaton Pohjolan talvinen luonto on...
Olemme saaneet paljon puhdasta, peittävää ja valkoista lunta. Välillä on ollut suvikeli, joten tytöt ovat tehneet lumilyhtyjä ja -ukkoja. Pihan reunamille alkaa kertymään lumikinos, josta muotoutuu talven mittaan liukumäki. Lumitöissä tulee passelisti kuntoilua, hiki lähtee virtailemaan. Ihanaa aito talvinen keli, ulkonakin viihtyy paljon enemmän. Reetankin kanssa uskallamme olla huolettomammin, enää joka puolella ei ole aistittavissa homeita ja itiöitä. Äsken tytöt ottivat jo sukset esiin, hiihtolatuja on nyt ympäri pihaa.
Kävin lumitöiden jälkeen koirien kanssa lenkillä. Niillä on pitkät koristekarvat mahan alla, korvissa ja tassuissa. Niihin kertyy isot kiinteät lumipallot. Nyt Pasi parturoi enimpiä, koska koirien sulatteluun menee kohtuuttomasti aikaa.
Eilen monen mutkan ja kriisin kautta lapsille napsahti pelikielto. On järkyttävää kuinka erinäiset pelit ja ohjelmat koukuttavat. Lapsista tulee huutavia, sairaalla käytöksellä varustettuja hirviöitä. On kauheaa kuunnella jatkuvaa kuolemista, tappamista ja elämien ostamista. Ei olleskaan minun juttuni. Annetut aikarajoitukset olivat jatkuvasti tappelun aiheita ja kapuloista tapeltiin. Nyt on niin seesteistä ja tylsää. Verna-raukka makaa apaattisena pupu kainalossa nojatuolissa, kun ei ole pelejä. Kuulemma tylsää, ei ole mitään tekemistä sisällä. Onneksi ulkona löytyy vaikka mitä kivaa puuhaa, onneksi on valkoinen maa ja virikkeitä lumen muodossa.
Isot työt puhuvat pehmosia, koska haluaisivat uudet puhelimet pukinkonttiin. On hellää katsetta, pehmyttä S-kirjainta, paljon lupauksia, hierontalahjuksia ja lempeyttä. Annanpa heidän viellä vähän aikaa kieriskellä. Minulle tekee hyvää välillä tuntea olevani palvottu... myös ihmisten taholta.