TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

MUINAISJÄÄNTEEN AIKATAULUT

Reilu kuukausi sitten varailin jälleen niitä erinäisiä aikoja, aikataulutin arkeamme. Silloin koin paniikkia siitä, että uskallanko, voinko, kannattaako, toteutuuko. Olemme pystyneet lusimaan aika kerrallaan asioita. Tänään minulla on viimeinkin se muutaman kerran peruttu ja siirretty hammaslääkäri. Huomenna on Oulun keikka. Siis huojentuneena voin ensimmäistä kertaa reiluun vuoteen ajatella, että ne ovat toteutuneet. Siis kotijaksomme on mennyt suunnitellusti, emme ole joutuneet sairaalaan. Siis voiko tämä olla todellista. Niin monta kertaa kuluneen vuoden aikana kaikki on pitänyt perua, unohtaa ja nollata.
Uskallanko varailla jälleen kirpparipöytää. Viime vuonna varasin, peruin ja siirsin muutamaan otteeseen. Kevääksi suunnittelimme kivoja kursseja, kuten saippuakurssia Fannyn kanssa. Senkin ja muutaman muun saimme perua. Josko nyt mahdollistuisi.
Uskallanko edes nuolaista, ettei vaan tipahda. Ärsyttää omata tällainen pelkoperseessä-ajatuskuvio. Kaikki on yhtä jossittelua, empimistä ja epäröintiä. Huushollissamme olisi inventaarion paikka, niin paljon turhaa tavaraa meille. Ne joutaisivat suosiolla kirpparille ja muiden hyödyksi. Minua niin ahdistelee välillä roinan määrä ja pursuavat kaapit. Haluaisin alkeellisempaa; puuhella, tuppipotut, pihasauna, varpuluuta ja kynttilänvalo. Olen kenties jälleen väärällä aikakaudella. Olen siis muinaisjäänne jostain kahden sukupolven takaa. Ehkei nyt ihan sieltä saakka, mutta melkein... Kenties tämä joulunaika kärjistää kun seuraa kulutushysteerisessä maailmankatsomuksessa porskuttavia ihmisiä. Onko pakko haalia niin valtavasti materiaa, roinaa, virikettä ja hysteriaa. Eikö missään riitä kohtuullisuus nykyihmiselle. Oikeastaan minua puistattaa mennä tekemään viimeiset jouluruokaostokset, puskemaan kärryjen kanssa ja lastaamaan niinkuin olisi maailmanloppu käsillä. Onhan meillä säkillinen perunoita ja kinkku sulamassa, josko vetäisimme ihan tuppipottu (siis kuoriperuna ) ja kinkkulinjalla.

1 kommentti: