TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

maanantai 12. tammikuuta 2015

MITÄ LAITETAAN?

Eilen saimme pitkästä aikaa vieraita, yllätysvieraita. Päivä meni rattoisasti suurella laumalla. Ihana, kun kävitte. Jälleen saimme huomata, että joidenkin ihmisten kanssa yhteys ja ystävyys säilyy kaiken maailman elämän kommervenkeistä huolimatta. Siinä samalla porukka päätyi Kiinasta postimyynnin kautta kännykänkuoria tilailemaan... Tytöillä kun on nyt käytössä neljä identtistä luuria, niin suojakuoret niihin Kiinan laajasta tavaratalosta tilasimme. Mitä laitetaan? Malli, kuosi, kuvitus, väri... Olihan mistä valita ja se valintahan kesti! Välillä meinasi olla jopa tilanne, että halutaankin samanlaiset kaikille, vaikka valikoimaa kyllä oli.
   Samalla Ukkokulta itselleen myös uuden otsalampun tilasi, kun kerran halvalla sai. On sillä ennestäänkin otsalamppu, mutta saapahan toisen nyt peruuttamista varten. Takaraivolampuksi. Nauroimmekin yhdessä, että nyt moni luulee että putkiaivolla loistaa valkeus jo läpi, kun kahden puolen päätä kirkkaus loistaa. Vai olisiko vaikutelma jo läpivalaistusta? Tai valkeuden saaneesta?


   Aamulla jälleen kalenteriani tsekkailin, mietin ja asioita ajan tasalle päivitin. Samalla mietin, josko minäkin tilaisin jotakin jostakin. Jos vaikka helpon elämän, tai ainakin helpomman. Saisiko Kiinasta ja postimyynnistä moisia? Onhan noita postimyyntivaimojakin, kuulemma. Tyypilliseen tapaan tuossa äidin kyytitysten ja asioiden lomassa lähti jälleen mopo käsistä. Nimittäin kun mietin, mitä laitetaan?
   Tässä nyt sitten aivoituksiani päätin teillekin jakaa. Kotoa kamarinnurkasta, muutaman näpäytyksen takaa jos voisin nettipostikatalogitilauksia tehdä. Sitähän en tiedä, onko se hyvä vai huono idea, mutta mitä laitetaan...


- Helppo elämä:
 -XL, -L, -M, -M, -S, -XS, XS, S, M, L, XL. Näyttää kaikilla elämän osa-alueilla olevan samat "kokotaulukot". Ensin voi verrata mikä se oma koko sillä hetkellä on ja minkälaisen muutoksen haluaa tilata. Löytyy myös testaavat mittataulukot, jos ei muuten kykene asiaa hahmottamaan, sabluunat. Mitä laitetaan helpon elämän suhteen? Mikä sen koodi ja koko tällä hetkellä on? Millaisen muutoksen olet halukas tilaamaan, saati sitten vastaanottamaan? Kauheasti mietittäviä asioita putkahtaakin, vaikka luulin, että se on heti +++XXXL:llää kaikki, kunhan vaan pääsen naputtelemaan. Haluanko ihan tosi extrahelpon elämän, tuskin. Uskoisin päätyväni varmaan Mediumiin, semmoiseen keksikokoiseen, keskihelppoon. Luulen nyt olevani saman verran negatiivisella Mediumilla. Vai luuletko minun ja meidän elämämme olevan miinus Extralarge? Miten minä elämämme koen ja miten sen muut näkevät, tulkitsevat ja kokevat? No, enpä ole kauheammin muiden tulkinnoista välittänyt, kun olen omaa kokoluokkaa survonut ja sorvannut. Tilataan M. Yksi kappale, jos se on kokonaisvaltainen peitto koko huushollille, tilataan lisää, jos jää vajaaksi...
- Kärsivällisyys:
Tilaan heti suoraan L-koon, pakko saada heti laajuutta tälle revelille. Kärsivällisyys, varsinkin omani, onhan se jalostunut/jalostettu/muuttunut/muutoksessa yhä ja viimeiset vuodet, tai liki 50 vuotta, mistä sen laskemisen aloittaa. Käämit sauhuaa ja sanat sinkoilee. Heti justiinsa ja nyt, tietyt asiat, teen sitten itse, jos ei eväkään heilahda. Kärsivällisyys käryää, kipinöi, aiheuttaa hajuhaittoja, palaa pohjaan, kitkerää katkua ilmaan vapauttaa... Tällä hetkellä se on monessakin asiassa pitkästi negatiivisen puolella, joten tähän suuri korjausliike.
- Onnellisuus:
Laitetaan sitäkin isolla kädellä. Varmaan semmoinen L, sitäkin. Vai riittäisikö vähempi, M? Jos tuota kärsivällisyyttä tilasin korostetusti liiallisen paljon, niin josko se onnellisuuteenkin vaikuttaisi. Jalostuisi. Mitä onnellisuus käsittää, onko se purppuraista pehmoilua, sehän koostuu myös helposta elämästä ja sen myötävaikutuksista. Minulle se on myös hengityksen helppoutta, onnellisia siemauksia, vaivattomuutta. Se on myös kuplintaa, kihelmöintiä ja hymyjä. Mikä on sen koko tällä hetkellä, en kerro, kun en itsekään sitä oikein osaa määrittää. Tai siis olen paikoitellen onnellinenkin, mutta korjattavaakin löytyy, jos vertaa johonkin mihin sitten vertaakin. No, enpä vertaa, kunhan peiliin katselen ja yritän löytää sielunpeileistä vastauksen. Tämän hetkisen koon, niin ja olihan siihen ihan ne kokotaulukkotestitkin olemassa, josko ne tekisin...
- Terveys:
Laitetaan joo, kuusi kappaletta, osa lasten kokoa. Vai menisikö lapsille XS? Miten nämä nyt ajatellaan, tilataan tai mitataan? Saahan sitä pientä remppaa olla, jotta tietää elävänsä, kun saranat vinkuu ja natisee. Silloin huomaa huollon tarpeellisuuden ja oman vastuun tästäkin asiasta. Mutta sellaista hengissä pitävää elämiseen tarvittavaa terveyttä, kohtuudella kaikille. Ilman jatkuvaa pelkopaniikkia ja negatiivisuutta. Sellaista perusterveyttä. Voisin ottaa vaihdossa vaikka atopian, lukihäiriön, kulumavian, hajataiton, niskajumin, ihan minkä vain, jos saisin perusterveydenterveyden. Semmoisen oikean. Varsinkin yhdelle lapselle, pienimmälle haluaisin tilata ihan ikioman paketin. Pikatilaus terveyttä postimyyntinettikauppakatalogista. Itsellä ja omilla kolotuksilla ei niin väliä, saahan sitä tässä iässä kolotellakin. Mutta kyllä minä senkin tiedän, että jossakin vaiheessa tekisin itsekkään lisätilauksen, jos omat saranat vinkuisi kivuliaasti jatkuvasti. Vai vaikuttaisiko kärsivällisyys tähänkin?
- Itsetunto:
Ime asioita täältä löytyy. Tuokin olisi varmaan ihan hyvä asia, sillä välillä moinen tuntoelin, itsetuntoelin on hiukan negatiivisella tasolla. Kuulemma puhun ja kohtelen itseäni rumasti, minun kuuluisi välittää, kehua ja tykätä itsestäni. Enemmän. Pelkkä ajatuskin puistattaa, kuinka opetella lepertelemään itselle, kun ei ole siihen oppinut. "Vähäkö hyvin vedit tuonkin asian, reippaasti ja hymyssä suin, jaksoit ja kehityit..." Yleensä löydän kyllä sen itseinhon kaikki ilmentymät, varsinkin nupin sisältä ja peiliin katsomalla. Mutta pakko vaan räpiköidä muilla kuin omilla mukavuusalueilla ja yrittää kyetä ottamaan jopa kehuja vastaan. Vaikka aina meinaa lipsahtaa itsekritiikin puolelle. Höh. Mikä koko? Olisiko siinä M tai S, ettei mene itserakkauden puolelle. Nouse keltainen neste silmiin tai hattuun.
- Rohkeus:
Laitetaan sitäkin isolla kädellä, tilaan heti enempää miettimättä L-koon. Olen kuulemma rohkea, on kait se pakko ollakin tai ainakin sujuvasti esittää. Oikeasti olen monessakin asiassa vapiseva, kahiseva, haavanlehti. Pelkoperseessä ja koko ajan. Sitten yritän hengitellä, jäsennellä, ajatella, kasata rohkeuden rippeitä ja eiku taistoon ja menoksi. Pää pystyssä ja rinta rottingilla, vaikka samaan aikaan va va va vapi pi seeee. Ainakin sielu ja sisin. Eli koen senkin olevan usein negatiivisella, joten korjausliike on tarpeeseen.
- Huumorintaju:
Ohi, löytyy tähän hätään. Kuulemma ampuu pahasti ylikin... Mutta hyvä, jos jollakin osaan ampua.
- Rakkaus:
Miten sen määrittää, kuinka sen kokoluokan tulkitsee, mittaa tai punnitsee? Rakkaudellakin on niin monta mittaria ja alalajia. Äidinrakkaus paukkuu jo kunnon lukemissa, ihan tapissa on, enkä uskalla enempää suurentaa. Ei nyt sentään liioitella tarvitse. Itse asiassa ensimmäisellä tanssikurssilla se oli yhden miehen ainoa ja ensimmäinen lause jonka minulle sanoi. Kuulemma ei tarvitse liioitella, sentään, kun minä veivasin koko kropalla. Vähempikin riittää... Eli kultainen keskitie kaikessa olisi hyvä ja kohtuullinen asia, myös rakkaudessa. Rakkautta tiivisteenä, ilmaraikastajaan vaikka, jotta se leijuu koko ajan joka paikassa. Rakkausrasiaan terästystä, uutta potkua...
- Luovuus:
Ohi, löytyy tähän hätään. Kunhan sen itsetunnon kautta luottaisin vain siinäkin omiin luovuuksiin ja lahjoihin enemmän.
- Oma aika:
Ohi, sekään ei ole päällimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Saan ja en saa, riippuu miten sen mittaa. Kuulemma olen itsekäs, ainakin olen kuullut huhuttavan, vaikka yritän sanoa perheen voivan paremmin jos mamma voi hyvin... Seli seli...
- Vartalo:
Onhan tuota, varsinkin jos peilin edessä heiluttaa. Eilen itse asiassa luin artikkelin naisten vatsoista, ihan kuviksi kuvattuna. Jos saisin tilata haluamani vartalon, vaikka palasista kokoamalla. Minkähänlaisen tilaisin? Vaikea kuvitella, en ole ajatellut. Persoonallinen se saa olla, mutta kenen mittareilla sen tilaa. Omaksi hyvinvoinnikseen ja ilokseen passelin. Vai pitäisikö sen olla kiinteämpi? Lihaksikkaampi? Laihempi? No laihuutta voisin ottaa 20 kiloa, noin alkuun. Voikohan laihuutta tilata kilotavarana? Minun mielestäni tärkeintä olisi tuon tilaamani itsetunnon kautta oppia hyväksymään itsensä ja vartalonsakin. Ja sitten kun ajattelee tätäkin tuosta ikäperspektiivistä, niin eihän se voi olla enää ihan sama kuin seitsentoistakesäisenä. Ei ainakaan minulle. Vähempikin riittää. Toki vartalon olisi hyvä olla suhteessa pituuteen, tasapinoinen. Vai kuuluuko pituus samaan kategoriaan. Mitä minä nyt tilaan? Apua? Ohi. Tällä mennään. Oli mikä oli, niin itse jaksan heiluttaa ja saan heilumaan.
- Kauneus:
Sitäkin voisi ottaa luomuna vaikka yhden kokoluokan verran. Mutta sekin on katsojan silmissä. Mitä siihen sisältyy, onko sisäinen kauneus samassa luokituksessa? Olenko sisältä kaunis, jos itsetunto on mätä? Höh? Hyi, en ajattele koko asiaa, inhottaaa, kun se ei ole tärkein asia pääni sisällä tai naamassa. Kunhan hymyilee tai esittää hymyä, niin kauneuden epäkohdat saattaa unohtua. Katsojalla ja itselläkin. On tosi tärkeää tajuta ja löytää hymy silmistäkin, silloin se on aitoa, ei feikkiä. Lapsilla sitä on luonnostaan, hirmuisen kauniita. En koskaan kuvitellut tällä itsetunnollani ja avuillani saavan aikaiseksi noin kauniita lapsia. Mutta siinä on varmaan auttanut Ukkokulta. Liekö valaistunut jo silloin? Vai tarkoittaako tämä kauneus kauneuskäsitystä yleensäkin? Miten se määritetään? Ja mistä ne kauneuden ymmärtävät katsojan silmät? Siihen tarvitaan sielunkumppanuus tai kyky nähdä laajasti, eikä sabluunalla. Kerran yksi orpopiru poikamies sanoi minulle, että olen ensimmäinen asiakas ja nainen, joka on kohdellut häntä positiivisesti ja huomioinut. Koska hänelläkin oli huono itsetunto, moni asia muuta kuin normit vaatisivat. En kuulemma kiinnittänyt epäkohtiin huomiota vaan hyväksyin hänet sellaisena kuin hän oli ja on yhä. Tämä tapahtui vuonna 1999, mutta jaksaa lämmittää vieläkin. Enkä tehnyt sitä esittääkseni, vaan kohtelin ihmisenä. Samaa yritän opettaa lapsilleni, erilaisuuden hyväksymistä, sillä meitä on joka lähtöön. Sama pätee myös moniin muihin kauneuskäsityksiin, itsekin voi tehdä, ei tarvitse aina valmiina tilata. Eli jätänkö tilaamatta ja päätän pärjätä omillani? Ok. Ohi.
-Lisäneliöt:
Joo, laitetaan sata neliötä, onko se sitten kokoluokka L? Ei vaiskaan. Ohi, ei nappaa, joutuisin kuitenkin imuroimaan nekin neliöt.
- Polttoaine:
Ihmisen vai eläimen, vaiko auton? Laitetaan kanisterillinen dieseliä ja bensaa, se on kulutustavaraa. Ihmisten polttoainettakin voisi ottaa, sekin kuluu. Mitä laitetaan? Koiranruoka, kissanruoka, polttopuut... Kaikesta voisi olla sellaiset varapolttoainepömpelit, ettei aina jokin tankki tai suu huutaisi tyhjyyttä. Paljunlämmityspolttoainetta eli polttopuitakin voisi ottaa, sillä meille kaikille itsestään selvänä pidetty polttopuidentekijämme kuoli pois. Mistä nyt polttopuut, koko suvulle? Asia jota pitää oikeasti miettiä ja keksiä yhteinen ratkaisu. Kannattaako niitä Kiinasta tilata, rahditkin maksaa. Niin tai kesäperunoitakin on vähemmän, jollei me niitä itse istuteta. Aikaisemmin nekin ovat kuuluneet itsestäänselvyyksiin. Yhteen autoon juuri bensaa lirruutin, se on oikeasti vieläpä bensalla kulkeva auto, eli minulla oli oikea pistooli tankatessa. En osaa tilata, ihan uusi asia mietittäväksi. Ja eilenhän tuota kävin ruokakaupassa ja paljuiltu on koko joulukuu. Aikalisä ja funtsinta tämän asian suhteen...
- Ystävä:
Vaihtelevalla menestyksellä niitäkin on tullut, ollut ja mennyt. Osa myös jäänyt. Ohi, haluan nähdä konkreettisesti. En tilaa netin kautta.
- Ihmistuntemus:
Ohi, minulla on aika tarkka vainukoiran nenä tässä asiassa. Todella ärsyttävä nokka, pyrin luottamaan vaistoihini. Musta valkoinen pohojalainen, olen ja pysyn.
- Raha:
Minkähän maan valuuttaa täältä saisi? Olisiko se halvempaa vai tulisiko se kaupanpäälle. Osamaksurahaa postimyyntikatalogista, ei nappaa. Ohi. Toki olisihan se rahapino vaikka M-koossa aika veikeä juttu. Semmoinen passeli, kohtuullinen ja riittävä pino. Jos se olisi kauhean paksu pino, niin makselisin kaikkia asioita pois, vaikka talon. "Päivää, voisiko maksaa meidän talon pois? Kyllä, kerralla ja käteisellä, olkaa hyvä. Saisinko kuitin?" En viitsi ajatella enempää, kunhan riittää juokseviin ja jostakin aina putkahtaa kulutetun tilalle vähän uutta. Ohi, uudelleen pitää klikata kun ei ensimmäinen ohi tehonnut.
- Kiitollisuus:
Sen koen olevan mallillaan, en tilaa lisää. Se on sellainen häilyväisen nöyrä ja elävä asia, läsnä jokaisessa päivässä. Jokaisessa silmänräpäyksessä, ripsivärillä tai ilman.
- Nöyryys:
Ohi, sekin on mallillaan. Lisätilaus lipsauttaisi pian nöyristelyn puolelle, eikä se ole rakentavaa. Kiitollisen nöyränä mennään. On menty jo aika kauan. Sen osaan ja muistan joka mutkassa, niemennotkossa, risteyksessä, päivässä, iltapäivässä, vuodessa, illassa, saunassa, keittiössä, autoratissa... Nupissa, se kiertää koko ajan aivoituksissa. Kiitollisuus ja nöyryys. Kiitollisen nöyränä ohitan tämän kategorian.
- Keveys:
Ohi, en ymmärrä, kuulostaa liian kevytkenkäiseltä.
- Spontaanius:
Ohi, löytyy... Kuulemma.
- Hauskuus:
Ohi, sitäkin on monilla mittauksilla, välillä vähemmän, välillä enemmän.
- Puhekaveruus:
Senkin haluan löytää nokatusten, vaikka kaipaan sitä päivittäin. Jutunjuurta ja ajatustenvaihtoa, oikeaa aikuisten puhetta. Sitä mitä tulee suusta, menee korvien kautta aivoihin. Sitten se kulkee aivoista toisella suuhun ja sieltä taas suusta ulos ja toisen korviin ja aivoihin. Semmoista sulkapallomaista syöttelyä, pompottelua, välillä pitkääkin palloa, välillä mahalaskuja. Vääriä syöttöjä ja korjausliikkeitä. Paha tilata puhekaveruus netistä, jos se onkin vakka umpikiinalainen, ei tasan meikäläisestä ole mihinkään. Minusta tulee umpihiljainen ja erakko.
- Ryhmä/joukkue/porukka/tiimi:
Ohi, sekin pitää löytää kaikkien aistien varassa, jotta kykenee havainnoimaan tuntemuksiaan. Mutta kaipaan kuulumista johonkin. Tai no mitä minä narisen, onhan noita syövän myötä tulleita ryhmiä ja joukkoja vaikka kuinka. Mutta ohi. En tilaa mitään tätä kautta. Ohi, uudelleen.
-Turvallisuus:
Laajapa on tuokin aihepiiri, moni asia koostuu perusturvallisesta olotilasta. Siihen kuuluu terveys, raha, kärsivällisyys, onnellisuus, rakkaus, ripaus elämän helppouttakin, ripauksia sieltä ja täältä. Samalla se on jotenkin konkreettisempaa Suomessa kuin vaikka Kiinassa. Tai mistä minä tiedän, kunhan luulen. Tilaan sitä kohtuudella, olisiko M? Maalaisjärkikin pitää olla mukana, eikä luottaa liikaa kaikkeen, valita itse turvallisesti. Turvavyöt olla pitää. Olisiko tämä sitäkin? Oikeastaan se on ihan hyvällä mallilla jo ennestäänkin, tarvitseeko sitä erikseen tilata, muuttaa, muokata? Minäpä teen tuon testin, etten sikaa säkissä tilaile, tämähän pitää ajatella ajan kanssa... Siihen liittyy myös luottamus ja turvallinen olotila.


Saisiko olla muuta? Mitä laitettaisiin? Olisi kuulkaas tämmöistä ja tämmöistä... Avaa lisälehti, saat suuralennuksen, maksuaikaa, kun ostoksesi ylittää sen ja sen rajan pääset kanta-asiakkaaksi, luomme sinulle tilin. Turbotilaus toimitetaan omalla lentokoneella ja tiputetaan talonne yllä, otatte vain kopin. Tilaa vielä kaksi asiaa, niin saat herttaisuuden kaupan päälle. Tai kolmen uuden oston myötä saat laulutaidon, sopraanoa olisi varastossa. Tai kauneuden vuosikerta viidestä ostosta, ilmestyy kerran kuussa. Botoxiakin voimme lähettää omaan käyttöön, rypyt oikeaa, väsyn merkit eivät enää erotu, hymy jää pysyväksi... Silmiin tekoripset XL, vaikka sielunpeilit olisivatkin sameat, vailla pilkettä sitä ei kukaan huomaa kun on XL räpsyttimet mitä heiluttaa.
   Tilauksen edetessä on tavallaan hämmentävää huomata, ettei ne omat vaatimukset aivan mahdottomia ole, pientä viilausta. Monta asiaa sitä kokee olevan ja handlaavan hyvin, ainakin omasta mielestään. Tavallaan ne ovat valmiiksi tuttuja asioita, itse muokattuja, joita hiomme arjessamme.


   Nappasin ja tilasin ne tärkeimmät, ajankohtaisimmat. Odotan innolla koska postilaatikko pursuaa. Vai tuleekohan ne tiivisteinä, puristettuina tai ilmakuivattuina, jos ne sieltä Kiinasta asti vaikka tulevat?
   Nyt saapui lapsilauma koulusta. Kauniita, punaposkisia, sanaheliseviä, kivoja, värikkäitä, nauravia, eloisia ja nälkäisiä. Jääkappia tonkivat ja miettivät mitä suuhun laitetaan? Niinpä. "Äiti mitä iltaruuaksi laitetaan?" Näin se tämäkin mamma saatiin maanpinnalle ja todellisuudesta nauttimaan. Pitää ihan miettiä mitä sitä lautaselle laitetaan? XL leike onnellisuutta, hyvällä elämällä marinoituna. Pikantti säväys nöyrää kiitollisuutta, rakkaudella ryyditettynä. Turvallisuuden petillä, positiivisuuden kera, terveydellä terästettynä, kärsivällisyydellä haudutettuna ja luovasti aseteltuna. Ruokajuomana ihmistuntemusta, kuplivana ja pilkkeellä... Mitä sinulle laitetaan?



4 kommenttia:

  1. WAU, MIKÄ KIRJOITUS! KIITOS TUOSTA TILAUKSESTA, JOSPA SE TOTEUTUISI! AINAKIN SAAT TÄÄLTÄ TILAMAATTA KAIKEN HYVÄN TOIVOTUKSIA:)

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus, kiitos Tiina päivän piristyksestä! Sopraanoa olis varastossa jne. :-)

    VastaaPoista
  3. Hei Tiina!
    Annatko henkilökohtaisen sähköpostin iin voin kirjoittaa sinulle on asiaa.
    T: Sirpa Ruotsalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirpa ja Savo!


      tiina.piippo@kotinet.com

      Pistähän postia ja terkkuja laumallesi,

      Tiinalta

      Poista