TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

NOISSAKO?

"Noissako housuissa meinaat lähteä????" Taas pöllähin maankamaralle, näin itseni miehen silmin. Olin siis saanut pakattua ja sopivat höllöhousut matkaani varten jalkaani venyteltyä. Olin kait vähän hip hopparin oloinen ja rento, mietin piponkin vetämistä korville... Tennarit ja kaikki, ettei vaan kiristä ja purista. Olinko sitten fiksun ja asiallisen sekä ikäiseni äidin oloinen, en ilmeisesti. Näinpä purin koko matkapuvustoni ja aloitin järkevämmän näköisen, virallisemman oloisen pakkaamisen. Jotenkin matkat ovat niin hiivatin sitkeitä ja tuskaisia, joten sama jos olisin pyjamassani lähtenyt, eipähän ainakaan housut kiristäisi. No onneksi en ole lähdössä, pyjamassa siis. Todellisuudessa olemme aika joutuisia pakkaajia, äkkiä laukkuun tarvittavat romppeet ja kansi kiinni. Yritämme vetää minimalistisella matkapuvustolla.

Reetta keksi eilen uuden koukuttavan pelin, jota lapset suhteellisen sulassa sovussa pelailivat  tuntikausia. Siihen tarvitaan ruiskuja, cvk:n korkkeja ja tyhjiä kaljatölökkejä. Eli korkki ruiskun nokkaan, sitten tähdätään tölökkiä, osuessaan se kilahtaa ja kaatuu. Silloin saa pisteitä ja abloodeja ja hurraahuutoja. Nyt Helsinkiinkin on tykötarpeet pakattu mukaan, siis ruiskut ja korkit, äitin pitää kuulemma se tölökki hankkia juomalla lonkeron. Kyllä nuo jaksaa olla hassuja ja omaperäisiä lapsia. Siis ihan tyhjästä noinkin hauska puuha. Välillä ne tosin miettivät, onko sillä väliä mitä siinä tölökissä on ollut, kaatuuko se samalla tavalla. On sitten tölkin tarkoitus ollut alunperin mikä tahansa. Mielestäni kaatuu, samanlaista peltiähän se, pinnassa vain eri tekstit. Meinasi Reetta sen parhaan lommoille ammutun tölökin ottaa matkalaukkuun mukaan, en antanut. Olisi pian joutunut syynäykseen koko laukku, ei kait sitä kaikki ymmärrä millaisesta pelistä on kyse. Viimeksi Reetalta löytyi sellainen pitkällä piikillä varustettu kampa, se piikki irroitettiin ja jäi kentälle. Siitäkös hirmumme suivaantui ja räyhäsi, millä hän nyt hiuksiinsa jakauksen tekee.

Fanny ja Verna jäävät nyt kahdestaan kotiin. Tessa on jalkapallokoulussa. Sekös on taas Tessan mielestä todella epäreilua ja vastuutonta, niillä pitäisi olla joku tiukka "kitupiikkitummu" hoitamassa. Kauhein ja raivoisin vanha eukko mitä löytyy, jottei niillä olisi kahdestaan yhtään hauskaa. Miten me ei olla muka ketään hankittu hoitamaan niitä? No eipä olla, kyllä nuo kaksi pärjää ihan hyvin. Voin jopa kuvitella että heillä on herkän filosofista ja rauhallista yhdessä, sillä kaksi taistelijaa ei ole tällä kotikentällä pariin päivään. Antakaamme näille kahdellekin tilaisuus nautiskeluun ja omaan hiljaiseen puuhasteluun. Iskähän on kuitenkin viiden minuutin päässä ja käy kotona ruokkiksella, ei ne heitteillä ole.

No niin, enää vartti ja taksi tulee. Kylläpä ollut pitkät tunnit odotella, huushollikin alkaa olla jo hallinnassa. Onneksi en tänään noussut neljältä, olisin pian repinyt ne löysät pelihousuni odottaessa. Nyt pitää tuo tölökkiampuja saada mukaan. Näyttää olevan makuuammunta menossa, koirat juoksevat kiinni korkkeja. Samalla kuuluu hyräilyä ja räppäämistä. Hitsi kuinka hauskoja vekaroita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti