Meillä on pian kiire Ouluun, oikeastaan olemme jo lähtökuopissa ja puoliksi puettuina. No mitä tekee mamma, istahtaa koneelle ja alkaa naputtelemaan. Pian on siis oikeasti kiire, mikäli jatkan naputtelua kohtuuttomasti.
Nyt olemme hyödyntäneen hylsyjä moniin tarkoituksiin. Tähtäämme viikonlopun joululahjamyyjäisiin systerin katraan kanssa. Aamulla luinkin ajatuksen, että idean saanut ihminen tuntee olevansa niin kauan kuin hullu, kunnes saa ideansa toteutettua. Siis meillä meinaa tuota ideaa vähän pukata, ihan tungokseen saakka. Aikuisina äiteinä puhuimme, kuinka tärkeää on pysyä muutamassa hyvässä ideassa, ettei tule sekamelska. Tästä taas on seurauksena, että lapsemme palauttelevat meitä mammoja ruotuun, eiköhän nämä ideat jo riitä... Pitkin päivää soittelemme toisillemme, jaamme ideoita ja tutisemme. Pian pitää laajentaa kojua. Hauskaa. Tämän seurauksena emme siis millään ehtisi Ouluunkaan, meinasin jo siirtää koko käynnin ideatulvan vuoksi. Mutta jos ei nyt kuitenkaan.
Meillä on ihania asioita tulossa myyntiin, ainakin me olemme innoissamme. Meidän pajassamme syntyy mm; kortteja, sisustus- ja joulupurkkeja, servettisormuksia, rakkausrasioita. Kaikkea kivaa kierrättäen ja ideoiden. Välillä tyttöjen kanssa näyttelemme 80-vuotiasta asiakasmummelia, kuinka saamme hänelle ideaamme selittää ja avata. Kuinka eri ikäryhmät ja kohderyhmät niihin suhtautuvat. Tytöt ovat kyllä sitä mieltä, ettei me raaskita myydä niitä, koska ne ovat niin ihania. Entäpäs jos vaikka kaikki jääkin käsiin ja sitten on tuota rakkausrasiaa ja sisustuspurkkia nurkat pullollaan. Ja onhan tuota muutama sata joulukorttiakin ... Mutta naisenlogiikalla on ihanaa tehdä, inspiroitua, ideoida ja toteuttaa. Eikös joulunvalmistelut ole yhdessä puuhastelun aikaa. Me olemme koko poppoolla keittiön pöydän ääressä skräpäten ja näperrellen. Laatuaikaa ja saamme paljon jälkeä aikaiseksi, ainakin sotkua.
Mutta kuulkaas, nyt pitää kääntää auton nokka kohti Oulua. Jännänä odotan, muistankohan irroittaa auton roikasta ennenkuin suhaan ulos tallista. Sitä varmaan Pasikin jännittää, aina kun alkaa nämä pakkassäät. Ulkona on upeaa, talvista ja sinistä. Suorastaan inspiroidumme siitäkin. Tsao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti