TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

PILAANTUNUT PÄIVÄ

Olen hämilläni, siitä kuinka helposti päivä voi niin sanotusti pilaantua. Tavallaan alkaa haisemaan kuin mätä muna, homeinen leipä tai käymistilassa oleva appelsiini. Eltaantua.
   Mutta näin vain voi, ainakin meillä. Enkä tasan kerro, mikä kohta kenelläkin pilaantuu, mutta avaan muutamia asioita. Tai saatan avata...
   Nyt olen ollut hiukan muka sivusta seuraaja, mutta tarkemmin kun asiaa ajattelee niin pilaantumista on myös omassa päivässäni, vaikka yritän ne selättää. Omat pilaantumiset voin kertoa ihan omakohtaisesti, se ei haittaa, sillä pistän itseni likoon, jos ei haittaa...


   Koulukiusaamispainajaiset. Onhan se hämmentävää, että moiset vuonna pipo sattuneet ja tapahtuneet asiat pyörivät yhä. Viime yönä ja unissani moiset piinasivat. Tosin nykyaikaan päivitettynä. Nykyihmisten naamoilla terästettynä. Oli miten oli, niin kyllä ne yhä satuttavat, saattavat jopa oman päivän pilaannuttaa. Annako niin käydä, vai pitäisikö niihin puuttua ja kuinka hanakasti. Sillä nykyisillä painajaisillakin on jokin totuudellinen siemen ja naama olemassa.    
     Hämmentävää on se, että koen minun päähäni laitettavan sellaista mitä en ole mielestäni laittanut. Pistäähän moinen mietityttämään ja omaa lahjakkuuttani epäilemään, sillä olenkin lahjakkaampi kuin ikimaailmassa saattaisin kuvitella. On myös inhottavaa olla kohde, toisen pilaantumiselle. Hyi, kuinka eltaantunutta... Eniten harmittaa, että pilaantuminen jyllää sielussani, mitä se saa aikaan, en halua sen jylläävän. Traumankaarena voisin myös todeta sen, että on aika hurjaa olla kiusaamisen kohde lapsena ja nuorena, se tasan tarkkaan pilaannuttaa myös aikuisuutta. Joillakin kenties todella pahasti, itse koen ettei kuitenkaan älyttömän pahasti, mutta sekin saattaa nousta yhä uniin. Mikä on siis koulukiusaamisessa kohtuullista?
   Unessani päivitin kiusaamisen myös nykyaikaan, napsin kännykälläni kuvia kiusaajista ja vaadin siviilirohkeana tilille teoista. Mikä ei tasan tarkkaan ole sitä, mitä aikoinaan uskalsin. Olin helppo kohde, mutta nyt pistin hirmuisesti hanttiin. Muistan myös uhkailleeni kiusaajia sillä, että kirjoitan heistä yleisönosastolle ja liitän kuvasarjan tapahtumista tekstini tueksi. Todisteeksi.
   Siinä unessani olin vanhempieni autossa, jossakin metsän reunassa ja parkissa. Autossa oli myös meidän tyttöjä. Tämä tunnistamani porukka tuli ja alkoi autoa pyörittämään, rikkomaan ja tuhoamaan. He eivät välittäneet meidän olemassaolostamme, ihmisistä sisällä, vaan jatkoivat yhdessä kiusaamista. Tekijät olivat siis aikuisia, joiden pärstät kuvasin ikkunan läpi, hämmästyin kun naamat tunnistin. Enpä olisi uskonut tuon ja tuonkin ihmisen tällaisen olevan... Ne ilmeet, puheet ja teot, todella pilaantunutta ja ilkeää. Sitten he jättivät meidät jonnekin montun partaalle ja pakenivat paikalta. No meikäläinen könysi sieltä autonromusta lapsineen ja lähdin takaa-ajoon. Laitoin ottamani kuvat jo kiertoon ja pistin heidät lujille. Jostakin nousi suunnaton siviilirohkeus ja menin siihen seurueeseen ja sanoin kertovani moisesta. Kuinka kaksinaamaisia he olivat ja mitä tekivät... Sivalsin heitä sanallisella ruoskalla ja päätin, että moinen ei saa enää toistua, eikä kukaan olla enää moiselle kiusaamiselle kohde... Unessani olin siis loppupeleissä voittaja, leijonaemo ja heikompien puolella. Miksi minulle moinen uni annettiin katsottavaksi ja vieläpä muistettavaksi. Siitä jäi itselle ja alkaneeseen päivääni pilaantunut olo. En olisi moista unta halunnut katsoa. En.


    Siinäpä se, en tiedä onko tuossa puuta tai häntää, mitään loogisuutta tai johdonmukaisuutta. Suolsin sen sekavassa lyhykäisyydessään ulos, enkä tasan kerro kenen pärstöjä tunnistin, mutta se jälkimaku on yhä...


   Nyt Malesiassa joku törppö ajoi Räikkösen eteen. Kuinka joku törppö voi ihan oikeasti Malesiasta käsin pilaannuttaa koko päivän! Voi helskutirallaa! Kannattaisi sulkea koko televisio, jottei moiselle törpölle altistuisi. Aika kaukaa haettu eltaantuminen, joka oikeasti jalkautui meidän olohuoneeseen. Miksi hakea vaikutteita mittakaavassa maailman toiselta laidalta, kun omastakin mittakaavasta saattaisi olla jotain mihin puuttua. Mielestäni on vain asioita, joille pitää sulkea aistit, muutenhan sitä pilaantuu ihan kokonaan.
   Jälleen kerran kerron niistä kehistä, joihin emme voi ja joihin voimme itse vaikuttaa. Eli jos ajattelet oman elämäsi ja lukuisat sen haasteet ja ongelmat kehinä. On siis sisin kehä, sitä seuraava, sitä seuraava ja yhä kauempana oleva kehä. Kannattaako haaskata omia rahkeita, ainakin minulla erittäin rajallisia rahkeita, kehään joka on aivan himpskatin kaukana itsestä. Minun mielestä kun kannattaisi haaskata rahkeita kehään, joka on itseä/perhettä kaikista lähimpänä. Kehään, johon oikeasti voi itse puuttua, muuttaa, kajota ja vaikuttaa. Miksi kuormittaa itseä asialla joka tapahtuu vaikka Malesiassa, eihän siihen voi kotisohvalta vaikuttaa. Ja sitten se Malesiassa ajanut törppö vaikuttaa meidän koko päivään, törttöili meidän koko perheen päivän pilalle, noin niin kuin korostetusti. Käsittämätöntä. Saahan tuollakin päivänsä pilaantumaan, jos ei lähempää aiheita löydy.
   Kadonnut taskulamppu, sekin voi pilaannuttaa päivän, vaikka ei ole edes pimeä ja tarvetta taskulampulle. Tämä taas johtuu eilen illalla viettämästämme sähköttömästä maailmanlaajuisesta tunnista, jonka lapset halusivat ehdottomasti viettää. Eli sekin kehä on aika kaukaa haettu, mutta omassa pienessä kehässämme vietimme pimeän kynttilänvalossa eletyn tunnin. Pelasimme ja linnoittauduimme pöydän ääreen. Hyräilimme ja esitimme biisejä, jolloin toiset yrittivät ne tunnistaa. Hauskaa ja aika laaja tuo meidän perheen elekielikin hyräilyn lisäksi. Samalla söimme hedelmärahkaa ja hoidimme elukoita. Nauroimme paljon ja jaksoin hämmästellä tyttöjen laajaa musiikkimakua ja sitä kuinka he heittäytyivät. Niin, siihen taskulamppuun. Oli käytössä myös taskulamppuja, takaraivovaloja ja otsalamppuja. Aamulla yksi taskulamppu oli kadonnut, vaikkei sitä edes etsitty tai tarvittu. Mutta pilaantuminen alkoi heti silmien autettua, ja kauhea huuto hukassa olevasta lampusta. Vaikka se ei edes ollut oikeasti hukassa, kun se oli sohvalla, johon se illalla oli jätetty. Mutta moinen sai eltaantumisen aikaan välittömästi, ihan puskasta. Ja siitäkin jäi käsittämätön jälkimaku...
   Illalla sattui myös streariinihaaveri. Isän kuvan vieressä palaa aina useampi kynttilä, myös eilen. Samaan aikaan taksvärkkiläiset viimeistelivät meillä siivousta. Kun he puskivat sohvaa takaisin paikalleen, kaatui yksi kynttilä. Steariinia roiskusi sohvalle, lattialle, piirongin päälle ja tapetteihin. Pilaantuminenhan siitä seurasi, vaikka se ei ollut tahallista. Harmittaa toki, moniakin meistä, mutta ei se syyttelemällä ja riehumalla kummene. Levittämällä pilaantumista. Siitäkin jäi ihmeellinen eltaantunut jälkimaku hyvälle taksvärkille ja hyvälle siivoukselle. Käsittämätöntä, kuinka helposti jokin asia voi mennä pilaantumaan, vahingostakin.
   Eilen teimme pikaisen reissun kirjamessuille. Yllättävän paljon alkaa meikäläisellä olemaan noissakin piireissä tuttuja. Myös yllättäviä ja positiivisia kohtaamisia, hämmentäviä tuokioita. Koko päiväksikin olisi ollut tapahtumaa, luentoja, mielenkiintoista tutkittavaa, oivallettavaa ja opittavaa, mutta kävimme siellä niin sanotusti pikaisesti, koska näytti ettei moinen anti kaikkia kiinnostanut. Joku jopa lähti autoon istumaan, mielestäni pilaantumaan, vaikka olisi ollut vielä vaikka ja mitä. Toki se oli tasan minun mukavuusalueellani oloa ja sinänsä hämmentävää saada perhettä mukaan. Eli olen kuitenkin himpun verran voittaja moisesta. Olihan minulla myös itselläni kiire tanssikurssille, joten ei laiteta kiirettä muiden piikkiin. Pääasia on, että tulipahan käytyä ja koettua paljon kivaa. Ainakin minun mittapuuni mukaan.


   Tälle päivälle on kahdet synttärit. Lapsillamme ilmenee pilaantunutta sananvaihtoa, ihmeellisiä saivartelua. Kesäaikaan on siirrytty, pitkät yöunet nukuttu. Reetta ottaa juuri lääkkeitään, jotka hoitivat räkätaudin pois. Huomiselle on Oulun keikka, sekä Pasille ja Reetalle. Minä olen siis kaksinkertainen omaishoitaja, ollakko otettu vaiko eikö olla, siinäpä vasta kysymys. Äidin asioiden hoidot on huomiselta delegoitu muutaman mutkan kautta muille... On nääs aika kiireinen ja erittäin tapahtumarikas alkuviikko koko meidän klaanillamme, eikä aina tiedä kenen pitäisi missäkin olla ja mihin aikaan. On myös kaiken maailman kommervenkkejä ja mutkia monienkin matkassa, jotka saattavat pilaannuttaa moniakin fiiliksiä, jos niin kuin antaa niiden pilaannuttaa.
   Eli mitä teen, yritän nyt nuo painajaisunet karistaa, ajatukset suunnata kivempiin asioihin. Malesiakin onneksi lopetti lähetyksensä... Nyt tosin jokin sanaharkka taas antaa viitteitä jostakin suuremmasta pilaantumisesta. Mutta en anna vaikuttaa, en anna vaikuttaa... Ulkoistan itseni täältä koneelta todella pitkällä pinnalla, vedän koltun ylleni ja keskityn tulevaan kivaan loppupäivään. Sillä monikaan asia tässä päivässä ei ole pilalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti