TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

MOPO LÄHTI KÄSISTÄ

Meitä nauratti eilen ja nyt aamulla. Niin se lähti mopo taas käsistä, keulii kunnolla. Toisaalta, kiva kun keulii, sillä muuten on raskassoutuista. Äärilaidat tasapainottavat. Pah ja pah! Lyhyt johtopäätös tästä on, että minä panikoin ja valvon liskojen kanssa, mutta elämä pyörii kauhealla vauhdilla ympärillä.
   Joulukorttitehdas pyörii, keittiö on yhtäkkiä korttitehdas. Eilen se vain lähti käsistä, kun törmäsimme Reetan kanssa ihanaan joulupaperiin. Ideoita ja käsin ajateltuja asioita tuli jälleen tulvimalla. Käsin ajattelu on siis sitä, että selitämme käsillä sanojen lisäksi ideaamme. Maalaamme ajatuksia ja vahvistamme mielikuvaa. Harrastan tätä käsillä ajattelua muutenkin todella monissa yhteyksissä. Liikekaaret ja nopeus ovat välillä pelottavia, ainakin olen oudompien havainnut väistelevän. Viikonloppuna Oulussa kaverin kanssa huomasimme puhuvamme oikeastaan asian kuin asian käsillä, nyt voimme pikaviittoa kiihkeimmät vaikka autonrateista, toinen tietää heti missä mennään. Et siis ymmärtänyt, mutta onneksi muutama tietää mistä jaarittelen...
   Korttitehdas pyörii jälleen sarjatulena ja vaiheittain. Kukin vuorollaan voi tarttua korttiin ja jalostaa ideaa. Sitten ketjun toisessa päässä analysoimme ja hämmästelemme lopputulosta. Värkit olivat yön levällään pöydällä ja kyseistä tehdasta kuului pyörittävän Vieno. Kissa keilasi pystyssä olevia nurin, veteli nauhoja suussaan, pudotteli sen mikä irtosi ja kirmaili perässä. Kuuron kissan öiset leikit ovat oikeasti äänekkäitä. Koiratkin unensa seasta haukahtelivat, kun pelotti moinen ryske. Mamma siis rauhoitteli vahtikoiria, selitti mikä möykkää. Kissallakin lähti mopo käsistä yöllä.
   Verna tuossa analysoi, että jos ei ole mielikuvitusta ei ole myös huumoria ja toisin päin. Asiaa, jälleen ja muutamalla sanalla. Itsellä huumori ja mielikuvituskin on hieman katkolla, onneksi muut jaksavat vetää ja innostaa. Minulla on enemmänkin huolestunut-äiti-vaihe päällä. Syystäkö vaiko eikö, sitä en huoliltani kykene analysoimaan. Mutta pikakelaus siihen missä mennään. Reetta oli silloin perjantain ja lauantain välisen yön siellä sairaalassa, kuumepiikistä johtuen. Siitä saakka kotona, lievästi lämpöillen. Maananatain ja tiistain välisenä yönä samainen kuumepiikki. 38,9 astetta, mutta lapsi oli tolkuissaan, puheli järkeviä ja kiepahti kainaloon. Annoin särkylääkettä ja nukuimme loppuyön sohvalla. Silmissä hiukan tulehdukseen viitaavaa, hiukan röhää ja yöllä piti niistää tukkoisuutta nokasta. Eiliselle pyysin myös crp:n ottamista labrojen yhteydessä. Leukkarit laskeneet, samoin neutrofiilit siitä viikonlopun kohahduksesta. Trompparit nousseet ja Hb samoissa lukemissa. Oma johtopäätökseni oli, että virus löysäämässä. Mutta sitten oli crp kohonnut noin viiteenkymmeneen, mikä taas viittaa liikkeellä oleviin kulkutauteihin. Mitenkö nyt toimimme? Niin, siinäpä se? Eli mitään lääkityksiä ei aloiteta, sairaalahoitoa tarvita, jos kerran liikenteessä muillakin samaa. Niin ja jos Reetta jaksaa olla aktiivinen, taistella arjesta, askarrella ja puuhailla. Ruoka ja juoma maistuu hyvin, kuulostaa tervejärkiseltä, ei horise kivuissaan... Minun omat mielikuvani tilanteesta vahvistavat sairaalan mielikuvia tilanteesta. Olen myös amatööritaulukkoa kuumepiikeistä täyttänyt... Johtopäätös on, että Imukin-piikitykselläkin on vaikutusta. Taulukkoni perusteella lähes puolen tunnin tarkkuudella samaan aikaan nousee kuumepiikki. Se on kenties flunssasta johtuen rajumpi, koska muutenkin elimistö sekoilee. Se kuuluu myös Imukin-piikin vaikutuksiin. On siis odotettavissa. Taas amatööri vetää johtopäätöksen, että ensi yönä käydään kuumeella, sillä on piikkipäivä. Itse yritän olla mukamas tervejärkinen, hysterisoimatta ja rauhallinen. Olenko sitä, sen voit kuvitella. Pieni mieli kun kieputtelee ja vekslaa ympäriinsä, liskojen ja alligaattorien ja lohikäärmeiden kanssa hyörien. Varsinkin öiseen aikaan sitä keksii vaikka ja mitä, jos herää niiskaukseen. Kenties itsekin olet moista joskus kokenut? Reetan kohdalla siinä on vain oltava jotenkin äärettömän valppailla. Siis koko ajan äärettömästi varpaisillaan, äärettömästi läsnä ja äärettömnästi huolissaan. Ja tämä äärettömyys syö ja juo omaa jaksamista, olen äärettömän herkillä. Vingun ahdistuneena ja olen takakireä omasta aivotoiminnastani johtuen. Oma keskittymiskyky on sitä sun tätä, mutta onneksi tuo lapsi simputtaa minut tehtaaseensa aktiivijäsenenä. Kenties siitä syystä pysyn pinalla ja jopa höyryän huuhaana. Kuinka tärkeää kaikessa on kuitenkin löytää se jokin noste, muutenhan sitä pian vajoaisi. Mutta tämä viikko ei ole helppo, ei yksikään tunti. Lääkärin kanssa sovimme, että voimme käydä tällä viikolla, mikäli näen tarpeelliseksi labrassa. Joka tapauksessa maananatina käymme aamusta, jotta tiedämme faktaa lyppiä varten. Siis mennäkkö vaiko eikö mennä lyppiin. Missä mennään labrojen suhteen? Pasi taas panikoi, että labroja pitäsi otta koko ajan, ole siinä sitten tervejärkinen ja huoleton. Augh!
   Tuleva lyppi on kuulemma tärkeä, joten sekin olisi hyvä saada. Protkollan mukaan Reetta on kantisjonossa, koska kuuluu varultakin jo olla siellä. En kuulemma saa panikoida, mutta se kuuluu protokollaan... Enhän minä, siis panikoi, enhän, olen vain muuten huolissani kaikesta. Edellisessä lypissä oli luuytimessä vilahtanut myös minimaalinen oma solumäärä, siis aikaisemmin 100% luovuttajan soluissa oli häivähdys omaa. On sitä ollut aikaisemminkin, sen jälkeen täysin puhdasta, onko se vain jälleen jokin pistotekninen juttu, vai oikeesti omaa. Sitäkään ei tiedä kukaan. Joten soutelen syvillä vesillä ajatusteni ja huolteni kanssa, mutta väännän kauniita joulukortteja. Mopon ei saa antaa keulia ja lähteä käsistä huolten suhteen. Paniikillekin on löydettävä kohtuus. Joten mopoilemme kaasuhana kaakossa kortteja tehden. Ymmärsithän?!



P.S.
Näin ollen voit vetää siis johtopäätöksen, että joulukorttitehdas on tuottelias...

Mikäli haluat tilata käsintehtyjä, yksilöllisiä, 2-osaisia joulukortteja niin pistä sähköpostia tulemaan. Reetan kanssa tuossa mietimme hinnaksi 3 €/ kpl. Kun tilaat kymmenen kappaletta, saat ne hintaan 25€. Siitä ylöspäin kappalehinta siis putoaa 2,5 €:oon. Ymmärsithän...

Toimitusaika nopea, sikäli mikäli olemme kotona ja skräppäyskykyisiä. Maksun voit suorittaa tilille, korttien hinta ja postikulut painon mukaan. Helappua!

Odotan sähkäreitä ja tilauksia osoitteessa tiina.piippo@kotinet.com

6 kommenttia:

  1. Ei ole helppoa äidin osa; ei totta totisesti,kun lukee taas sinun tuntemuksiasi.
    Voin melkein tuntea itsessäni tuon panikoimisesi...samaa kun on joskus joutunut kokemaan, paljon pienempien huolien kanssa.
    Uskomatonta on se, miten saatte vieläpä joulukorttitehtaan pyörimään kaiken keskellä.
    Minulla kun tulee pienikin häiriö omaan tasapainoon (??), menee kaikki luovuus piiloon. Tai siis se mitä luovuudeksi kuvittelen. Ahdistus ei anna lupaa ottaa askartelutarvikkeita esille... vaikka ehkä juuri niin pitäisi tehdä. Askartelu kun on varsin hyvää terapiaa mielelle - ja varsinkin porukalla tehtynä; sen olen todennut monen monta kertaa.

    Vielä tuosta kun sanot että olet herkistynyt huomaamaan kaikki pienetkin poikkeamat normaalista; niinhän se on,äiti on oikeasti se joka tuntee lapsensa, osaa nähdä milloin jokin ei nyt vain ole oikein. Ei sitä osaa selittää, sen vain tuntee... onko se äideille sisäänrakennettu ties kuinka mones aisti vai mikä, mutta se saa meidät toimimaan kun sille tuntuu. Joku sanoo sitä intuitioksi - minä sanon taas kerran että se on sitä suurinta äidin rakkautta lapsiaan kohtaan. Äidin rakkauteen liittyy sitten yhtenä osana tuo intuitio.Ja sitten taas mennään...joskus ehkä liiankin herkästi, mutta parempi niin kuin liian myöhään.

    Voimahalaus sinulle

    se sama Toinen äiti

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Törmäsin sattumalta eilen ex-syöpälapsen, nyt terveen lapsen, äitiin. Hän kyselikin, kuinka pysyn tervejärkisenä? Hän muisti ne omat ajat ja paniikit, joskin paljon lyhyemmältä hoitokaaviolta... Siis mitä se elämä on silloin kun se on sitä paniikkia.
    Se taas olenko tervejärkinen, sitä en mene sanomaan. Mutta sain samasta aiheesta myös sähköpostia, kuulemma ainakin kuulostan siltä. Hah, hah haa!!!

    Näkisittepä livenä!

    Mutta silloin on skräpättävä, kun skräpätyttää. Neiti heiluu kuulemma koko päivän huuhaana ja yöpaidassa. Eikä siis kuulosta pätkääkään sairaalta, eikä syöpäläiseltä. Eikä kyllä ihan "tervejärkiseltäkään", sillä jauhamme nauraen aika törkeitä juttuja;) Omena ja puu!...

    Nyt tehtaaseen, moi!
    Tiina

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavaa musta, että väännätte joulukortteja, sillä hei, silloinhan siinä kuula jäätyisi jos lopettaisit luomisen, kun tuollainen luomisvimmainen olet. Varmaan niitä jäätyneitä hetkiäkin tulee, mutta kun pitää pientä actionia yllä, kyllä se vähän helpottaa. Vähän siis.

    Sun analysoinnit kuumeesta on aika mahtavia. Näin käppyrät silmieni edessä. Upeaa pohdintaa, mä rakastan sitä. Laskin lapsen trombbareiden laskunopeutta ja soittelin kympille, että hei kuulkaa, labrat on otettava aikaisemmin tai tuo lapsi on ilman trombosyyttejä. Mulle naureskeltiin vähän, mutta suostuivat. - Ihan hyvät nää varmasti on, sanoi hoitaja vielä verikoettakin ottaessa. Hymisin vain että otappa ny se näyte äläkä yhtään analysoi vielä mun analysointeja. Kohta tuli hoitaja takaisin kertoen, että kaksi pussia trombosyyttejä on tilattu, arvo oli 18. Minä tyynenä lapsen vieressä nyökkäsin ja kun hoitaja lähti pois, teki mieli näyttää keskisormea perään virnistäen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      Nyt tuli sellainen aikalisä, kun pennut tappeli. ;(
      Siis sen kerran kun Reetta on raivoamatta ja haastamatta riitaa, käy tuplasisko mottaamassa. Mikä oli jälleen aiheuttaja, sitä en tiedä, mutta käsirysy siitä syntyi. Reetta on laulanut, puhunut taukoamatta, analysoinut kaikkea taukoamatta... Jotenkin raivostuttavan jaksava. Lämpö ollut koko päivän normaali ja vauhti sen mukainen.
      Itsellä ihan oikeasti tuntuu vähän väliä, että kuula jäätyy. Ihana vertaus, tulee olemaan aina osa meikää tämän jälkeen. Saunanlauteilla käyn puhelimessa huokailemassa huoltani, kunnes tehtaanpomo paukuttaa oveen, mikä maksaaa kun hommat seisoo!
      Kauhea kapiainen, vaan näkisittepä tehtaan tuotannon. Onneksi tuo lapsi pitää kuulan sulana!
      Tiina

      Poista
    2. Tää on arvaus, mutta hyljintäkin voi oireilla ja oireileekin kuumepiikeillä. Keksin muuten senkin että solujen uusiutumisnopeus on hurja. Joten Reetan taistelu on hyvässä mallissa. Jos vaan häivähtelee. Jos ne ihan vapaasti kasvaisivat, niin lukemat olisivat aikasta paljon isommat... Tällaista mietiskelin Grayta katsellessa :). Johanna

      Poista
    3. Hieno arvaus Johanna,
      sillä viime yönä nousin oma-aloitteisesti heräten ylös puoli kahden aikaan ja jälleen mittasin kuumepiikin. ma-ke ja pe, aina piikkipäivinä.... Amatöörilaskenta pelaa siis, nyt härpitään immunologiaa rajusti ja se ärsyyntyy. Koen sen hyvänä merkkinä, sillä monet flunssan oireet kuuluvat juuri tähän hoitoon. Kuuluuko crp:n nousta, muistatko kuis teillä?
      Eli kiitos, että tuet tätä mun oman nupin toimintaa ja visiota!!!;)

      Tiina rentoregina huuhaa tänään

      Poista