TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

tiistai 8. joulukuuta 2015

VIHA

Olen suunnattoman vihainen, mutta en tiedä mihin sen kohdistaisin. Olen siis lamaantunut, pakahtumaisillani, kuitenkin toimelias. Olen suunnattoman vihainen vihasta, epäreiluudesta, epäinhimillisyydestä, elämästä, toivosta, epätoivosta, kokemuksista, tuloksista, vuosista, kohtalosta, tuskasta... tästä hetkestä. Samaan aikaan olen suunnattoman kiitollinen näistä vuosista, raskaistakin kokemuksista, kaikesta.


   Magneettikuvauksen tulokset olivat lamaannuttavat, vauriot aivoissa ovat jatkaneet etenemistään... Siksi tuli jäykkyyttä enemmän, itkua enemmän, vaisuutta vielä enemmän. Kaikkea liikaa. Rukoilin kitinän takana olevan solisluun murtuman, käden murtuman tai lihasrevähtymän. Kun se kerran oli perjantaina jumpatessa rusahtanutkin. Ihan mikä vaan, kunhan päässä kaikki olisi ollut edes ennallaan tai korjaantunut edes hiukan. Mutta tämä helevetti etenee. Olen vihainen, tälle etenemiselle ja magneettikuvausten tuloksille. Samaan aikaan olen aivan tyyni, leivomme tyttöjen kanssa kotona, kirjoitamme joulukortteja, syömme suklaata. Toki myös itkeskelemme, mutta emme jatkuvasti volise. Olen vihainen tälle aallokolle, sille joka välillä peittää naaman, hengitystiet, meinaa hukuttaa. Samalla tyyntyy sen verran että saa happea ja näkee aaltojen yli, kykenee ihastelemaan jopa rantaviivaa. Valonleikkiä aalloilla. Samalla pelkään suunnattomasti tällaista tyyntä vihaa, mihin se paakkuuntuu itsellä. Puskeeko se ihan oikeasti katkeruutena sitten joskus ulos, myrkyttäen koko tulevaisuuteni, lähipiirimme.
   Kohtuudella ei ole mitään tekemistä Reetan tilanteen kanssa. Miksi lasta pitää kiduttaa, aina uusilla vaikeilla asioilla. Haluan lapseni jouluksi kotiin, oli mikä oli. Perhejoulu, vaikka päällään seisten. Minä jaksan kyllä, kunhan Reetta jaksaa. Kuinka turhaa on kaikki, samaan aikaa erittäin tärkeää. Miksi kohtalo ei nyt osaisi ja voisi kelkkaansa kääntää, johan tuo on meitä nöyryyttänyt, kyykyttänyt, kouluttanut, koetellut. Kuukausi sitten oli kolme vaihtoehtoa; joko aivovaurio paranee, pysyy ennallaan tai pahenee. Miksi pitää juuri pahin valita, kuka helevetti näitä arpoo ja millä oikeudella. Mitä pahaa Reetta on tehnyt, lapsi, jotta kaikki tämä hänelle annetaan.


   Minulla on tarkoitus mennä Ouluun torstaina. Ylilääkärikin sanoi minun voivan olla kotona, rauhallisin mielin, koska muutkin tytöt tarvitsevat minua. Niin minäkin heitä. Mutta mistä minä sen rauhallisen mielen? Tytöillä on ankarat koerutistukset, tunnollisilla, vastuullaan. Haluavat tehdä ajallaan, jotteivat jää ensi vuodelle. Pidän tuosta sitkeydestä, asenteesta, lamaantua ei passaa. Hommat on hoidettava. Mitä lapset tuntevat? Onko sekin vihaa, pelkoa, kauhua, surua, kiukkua? Osaavatko he omia aallokkojaan tunnistaa ja nimetä, jos ei äitipolokaan osaa muuta kuin kävellä kehää samalla kun huushollaa ja hössöttää. Syödä suklaata. Pasilla on osastolla todella paha olla. Samaan aikaan minä olen samalle osastolle suunnattoman kiitollinen. Ilman lasten syöpäosastoa meillä olisi viimeiset viisi vuotta Reetan kanssa ja huikeissa seikkailuissa jääneet kokematta. Hienoa työtä, kallista hintaa hekin maksavat siellä, ammattilaiset. Maailman huiput. Kuinka avuttomaksi ja kenties vihaiseksi moinen käänne heidätkin saa. Mutta ei heidänkään auta vihaa päästää pintaan, on jatkettava. Tärkeää on muistaa, että meillä on yhä lapsemme, selviytyjä. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Jospa se käänne parempaan vielä olisi mahdollinen. Meillä kun on niin monta projektia kesken, asiaa kokematta, elämää suunniteltuna pitkästi eteen päin...
   Minulla on tuolla laatikossa ihanat valkoiset lapaset ja paketillinen hakaneuloja. Ihan siltä varalta ne neulat, etteivät lapaset tippuisi. Nyt on tipahtaminen lähellä, mutta päätän kursia neulojen avulla ne todella tiukasti kiinni. Nyt ei ole varaa mammapolon pudottaa niitä, lapasiaan. On jaksettava, vihastaankin huolimatta. Nokka kohti valoa...

25 kommenttia:

  1. Nyt siis isot toiveet sinne yläkertaan sille, kuka näitä asioita ikinä jakaakaan, Reetan aivojen muutosten eteneminen kuriin ja hyvä perhejoulu kotona hyvissä, lämpimissä tunnelmissa. Koko perheelle jaksamista, erityisesti Reetalle, joka suurinta taistelua käy.

    VastaaPoista
  2. Minä niin toiveikkaana päivällä kirjoittelin ilosta ja valosta ja ajattelin samalla sinuakin Tiina, ei luovuta toivosta, mutta vihata saat oikeutetusti.
    Toivotaan ja pistetään taas kädet ristiin.

    VastaaPoista
  3. Miksi? Siihen kysymykseen emme saa vastausta. Voimaa. Sitä vain toivon kaikille.
    Marjut

    VastaaPoista
  4. Ei tuota voi enää ymmärtää,ei mitenkään käsittää. Mutta Reetta saa edelleen parasta hoitoa,parhaassa paikassa.Ja niinkuin itsekin sanoit,niin kauan kuin on elämää,on toivoa.Uskotaan vielä,uskotaan yhdessä.
    Isä on Reetan luona.Sinä olet siellä kotona.Sinä annat turvaa muille tytöille.Teillä on toisenne.Teillä on uskomattoman ihanat tytöt,Reetta ja kaikki muut.Rukoilen teidän kaikkien puolesta.

    VastaaPoista
  5. Jaksamista myös isälle osastolle!

    MaijaPK

    VastaaPoista
  6. Ottaisin palasen tuskaa ja vihaa teiltä kannettavaksi, jos se olisi mahdollista. Näytän kuitenkin pikku lyhdyllä valoa polullenne ja huutelen kannustushuutoja. Tulette varmasti sopeutumaan jollakin tavalla siihen, mitä on polun päässä, matka sinne tuntuu vain olevan kohtuuttoman pitkä. Elämä ei silti pääty tähän, polku jatkuu. Jonkun risteyskohdan on ennen pitkää tultava, josta koittaa uudenlainen alku ja toipumisen ja sopeutumisen aika. Keitä on mukana ja millä tavoin raahustetaan, sitähän ei voi tietää kenenkään meistä kohdalla. Voimia hurjasti! Halaus Reetalle. t jellonaemo

    VastaaPoista
  7. Voimia teille! Toivotaan ja rukoillaan muutosta parempaan suuntaan täälläkin.

    T: Miiru

    VastaaPoista
  8. VIHA - se kuvaa myös minun tuntojani

    VastaaPoista
  9. Uskoa, toivoa ja tuhannesti rukouksia teidän suuntaan <3. Reetan puolesta kuitenkin onnellinen, että kaiken kohtuuttomuuden keskellä pieneltä löytyy ympäriltään teidän kaltainen perhe.

    VastaaPoista
  10. No johan nyt heitetään kiviä teidän tielle :( Voimia jaksaa, uskoa tulevaan, toivoa roppakaupalla ja Reetalle iso suukko poskelle <3

    VastaaPoista
  11. Hei. Kovasti rukoillaan eri puolilla Suomea. Kaikki laittavat myös kirkoissa esirukouspyyntöjä Reetan ja perheenne puolesta.t anja

    VastaaPoista
  12. Taivaan Isän siunausta, rakkautta ja suojelusenkelin siipien havinaa kivun ja tyskan keskelle. Rukoillen❤

    VastaaPoista
  13. VALTAVA VOIMARUTTUUTUS koko jengille!! ❤ Hengessä mukana ja niin pahoillani että tämäkin piti vielä tulla eteen...Anna tulla tänne vaan täyslaidallisia vihan purkauksia, me otamme niitä kyllä vastaan!

    VastaaPoista
  14. Rukoilen <3 Taustalla soi Suvi Teräsniskan "Taivas sylissäni", itkuhan tässä tuli. Kovasti voimia teille! -Katja-

    VastaaPoista
  15. Voimia Reetta, Tiina & koko perhe <3. Olette ajatuksissa ja rukouksissa.

    VastaaPoista
  16. Taivaan Isän siunausta koko perheelle. Reetalle iso voimahalaus, samoin sisaruksille ja vanhemmille. Joka päivä käyn katsomassa blogista kuulumisianne ja toivon hyviä uutisia. Enkelin siivet suojatkoon koko perhettänne <3

    VastaaPoista
  17. Voimia kaikille teille ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  18. Voi Tiina! Oon yrittänyt lähettää niitä hyviä toiveita ja ennustuksia sinne teille, liekö jääneet matkan varrelle ja tulisiko vielä perille vaikka jouluksi? Hirveästi voimia teille!!

    Silti jouluisin terveisin Erikan äiti!

    VastaaPoista
  19. Voimia ja enkelien siunausta koko ihanalle perheelle !♡ elämä on niin epäreilua,miksi tämmöistä tapahtuu? Silti olen onnellinen teidän puolesta siitä,että reetalla on teidät,noin ihana perhe ja tuki ympärillä!! Rukoilen kaikkea hyvää teille ja rauhallista joulun aikaa !!

    VastaaPoista
  20. Kommentoin blogiasi ensimmäisen kerran.Olette usein ajatuksissani. Meidän tarinamme on toisesta ääripäästä, ehkä siksi luen tätä ajatuksella mitä jos , entä jos. Olisinko niin kuin sinä, mistä nuo voimat. Ja silti vaikka tarinamme meni ihan erilailla on meillä samoja ajatuksia, eniten siitä kuinka epäreilua tämä on lapselle.
    Jos ikinä mitenkään voisin teitä auttaa tekisin sen enemmän kuin mielelläni. terv. Terhi Puskala .

    VastaaPoista
  21. Tasan viikon päästä on jouluaatto.Toivon ja rukoilen että saatte Reetan kotiin jouluksi,saatte perhejoulun,saatte olla kaikki yhdessä.Sitä minä rukoilen. Ja että käänne parempaan tapahtuisi.Ja että te kaikki jaksaisitte,uskoa ja elää. Halaus sinulle Tiina.Halaus Reetalle.

    VastaaPoista
  22. Jaksamista teille, rukoilemme puolestanne! Kovasti täällä ruudun takana pohditaan mikä on nyt tilanne ja käydään monesti päivässä katsomassa onko uutta tietoa blogiin tullut.

    Halauksia! <3

    T: Kanssakulkija

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Onko tilanteenne helpottanut millään lailla? Rukouksissamme olette jatkuvasti koko perhe ja toivomme että saisitte Reetan jouluksi omaan kotiin. Kaikkien jouluvalmistelujen keskellä olette mielessä.

    VastaaPoista
  25. Jos aivovaurio etenee edelleen, niin kotiin ei lasta varmaan uskalleta päästää, jotta elintärkeät elimistön toiminnot voidaan pitää yllä tarvittaessa vaikkapa sairaalan apulaittein. Aivothan ohjaavat koko elimistön toimintaa kuten sydämen sykettä, hengitystä jne. Tärkeintä on, että tyttökulta on riittävän tehokkaassa hoidossa ja jatkuvassa tarkkailussa ja jossain tilanteessa paras mahdollinen hoitopaikka on sairaala...jopa jouluna. Itsekin olen niinä aikoina aikoinani ollut sairaalassa ja ihan hyvät muistot jäi hyvästä huolenpidosta ja läheisten vierailuista

    Rukoillaan ja toivotaan kovasti, että aivovaurion eteneminen pysähtyy ja paraneminen lähtee aivoissa käyntiin. Jaksamista!

    Kaikkenne olette lähipiiri varmasti tehneet ja lääkärit ja hoitajatkin ovat varmasti ponnistelleet kovasti. Suloinen, ihana Reetta on lukuisten ihmisten mielissä ja rukouksissa, samoin te Reetan läheiset. <3

    T: terveydenhoidon alalla toimiva lukija

    VastaaPoista