1.
Lapsi tulee ottaa sairaalahoitoon vain silloin, kun hänen tarvitsemaansa hoitoa ei voida toteuttaa yhtä hyvin kotona tai polikliinisesti.
2.
Lapsella on oikeus vanhemman tai muun läheisen aikuisen läsnäoloon sairaalassaoloaikana.
3.
Vanhempia tulee kannustaa olemaan sairaalassa lapsensa kanssa ja heille tarjotaan mahdollisuus yöpymiseen. Vanhempien sairaalassaolo tulee taata perheelle siten, että siitä ei koidu perheelle taloudellista rasitetta.
4.
Lapsella ja vanhemmalla tulee olla oikeus saada tietoa ikää ja ymmärrystä vastaavalla tavalla.
5.
Tietoa saatuaan lapsella ja vanhemmalla tulee olla oikeus osallistua kaikkiin päätöksiin, joita lapsen hoidon suhteen tehdään. Lasta tulee suojella tarpeettomilta hoidoilta ja tutkimuksilta.
6.
Lasta tulee hoitaa yhdessä muiden samassa kehitysvaiheessa olevien lasten kanssa, eikä heitä saa sijoittaa aikuisosastolle.
7.
Lapsella tulee olla mahdollisuus ikänsä ja vointinsa mukaan leikkiin ja opetukseen. Tätä toimintaa varten tulee olla asianmukaiset tilat ja riiittävästi henkilökuntaa.
8.
Lasta hoitavalla henkilökunnalla tulee olla sellainen koulutus ja pätevyys, että he kykenevät vastaaman lasten ja perheiden tarpeisiin sairaalassa.
9.
Lasta hoitavan työryhmän on taattava hoidon jatkuvuus.
10.
Lasta tulee kohdella hienotunteisesti ja ymmärtäväisesti ja hänen yksityisyyttään tulee aina kunnioittaa.
NOBAB Suomi
Yhdistys sairaiden lasten asioiden edistämiseksi Suomessa
Nämä lasten sairaanhoidon periaatteet perustuvat YK:n lasten oikeuksien sopimukseen. Ne luotiin yhteistyössä EACH:n (European Association for Children in Hospital) kanssa 1988.
Tämä on kopioitu HUS:n seinällä olevasta huoneentaulusta, täyttä asiaa joka on hyvä muistaa lukuisissa käänteissä. Olimme käytvällä Reetan kanssa kun keksin taulun kopioida. Otin se irti seinältä ja sitten hiipailimme käytävän perällä olevalle laitoksen kopiokoneelle muka salaa. Ihan varpaillaan joo ja hiljaa tirskuen. Napsautimme kopion ja samalla tavalla tirskuen hiipailimme palauttamaan taulun paikaoilleen. Toimimme muka huomaamatta, mutta valvontakamerat mitä ilmeisemmin näyttivät suoraa äänetöntä lähetystä hoitajien ja lääkäreiden kansliaan. Mutta olihan jännittävää puuhaa, meille molemmille...
Taulun alle voisi lisätä listan niistä sairaaloista, jossa edellä mainitut kohdat toteutuvat. Vaikka lista kattaisi maailmanlaatuisesti kaikki ne sairaalat, jotka yhteiskunta rahoittaa, ei lista taitaisi kovin pitkä olla. Joka tapauksessa on tärkeää edes listata toiveet ja haaveet, vaikka toteutus uupuisi.
VastaaPoistaHyvä hiippailijat, että kopsasitte taulun teesit.
samaa taulua on katsottu monet kerrat, ja mietitty, mitä toteutuu ja miltä osin... sellaista se on... sama taulu löytyy joka sairaalasta ja joka osastolta, potilasasiamiehelle olisi varmasti monessa kohtaa asiaa, ikävä kyllä.
VastaaPoistaTuo yöpymisasia oli itselle tosi tärkeä kun poika oli ihan vauva sairastuessaan. Joka kerta kun tultiin blokkia varten tai infektion takia sairaalaan, meille oli pedattu kummallekin peti ja eipä hoitajatkaan kovin usein kyselleet että josko menisit kotiin. En muista yhtään kertaa, mutta varmaan ovat kysäisseet ja saaneet sen tyyppisen vastauksen etteivät sitten toista kertaa enää vaivautuneet.
VastaaPoistaMeillä oli siis tavallaan siinä asiassa onnea matkassa, mutta muistan niitäkin äitejä jotka eivät saaneet yöpyä osastolla vaikka olisivat tahtoneet. Ymmärtääkseni tilanne on nyt ihan muuttunut ja tiloja järjestetään parhaan mukaan. Ei se sairaalayöpyminen kaikille sovi, mutta sille jolle sopii on se oikeus suotava.
Pari kertaa oli erittäin hyvä että olin lapsen kanssa yöllä: eka iski hirveä horkka ja kuumekouristely, äänetön, ei olisi hoitaja osannut tulla huoneeseen, joka äityi sepsikseksija toisella kertaa lapsi alkoi oksentaa ja olisi saanut olla oksennuksessaan varmaan tovin. Isompi lapsi olisi toki osannut pyytää apua itsekin vaan ei alle vuoden ikäinen vielä. Kertaalleen päiväs aikaan sytot lähti tippumaan tuplanopeudella sallittuun...onneksi huomasin (vainoharhaisena aina tarkistin) ja vahinkoa ei tapahtunut. Tuli sellainen tunne, että vanhemman on hyvä kykyjen ja etenkin jaksamisen mukaan osallistua ja tulla osallistetuksi lapsensa hoitoon. Minusta näin olikin, mutta varmasti näissä on parantamisen varaa. Etenkin siinä että asioista puhutaan siten että vanhempi ymmärtää riittävällä tasolla ja iän salliessa lapsikin. JA että se hienotunteisuus säilyy: hoitaja tekee työtään, varmasti riipivääkin välillä, mutta ennen kaikkea lapsen sairaus on perheen kriisi ja sitä ei saa unohtaa.
Lista on kattava ja hyvä!Antakaa päättäjät meille vain asianmukaiset ja riittävät tilat joihin myös vanhemmat mahtuvat.Ja antakaa meille lisää hyviä hoitajia ja lääkäreitä ettemme uuvu työtaakkamme alle ja sairauslomille.Että jaksamme antaa sitä hyvää hoitoa jota kaikki Suomen lapset ja perheet tarvitsevat.Kaikki ne perheet joita syöpä ja muut sairaudet koettelevat.Lapset pitäisi aina asettaa etusijalle,myös teoissa,ei vain sanoissa! nim.hoitaja
VastaaPoista