TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 25. helmikuuta 2011

SUR RUR

Näinpä hyppäsimme surruuttelevaan taksiin ja kohti osastoa. Neidillä nousi eilen kuume puoli kolmen jälkeen, vartin yli kolme olimme jo matkalla. Parempi toimia heti, ettei pääse infektio pahaksi. Neiti on todella hyvävointinen ja touhukas muuten. Ei olleskaan paha tilanne. Osastolla kuume lähti laskuun ja tänään aamulla lämpö on normaali. Joka tapauksessa olisimme joutuneet tänään tankille, sillä veriarvot tulevat kohisemalla odotetusti alaspäin. Illalla laitettiin nesteytys, sillä suola-arvot olivat myös laskeneet, samoin trompparit.
Aamumme on ollut vauhdikas. Heti kun silmät aukesivat seitsemän jälkeen, piti muuttaa. Osastolla on viikonlopun ilmastointilaiteremppa, eli evakkoon lähdettiin. Monen mutkan ja hissin kautta päädyimme neurologiselle osastolle. Neiti käveli itse koko matkan ja oli huomattavasti paremmin kartalla kuin minä. Äitipolo taitaa eksyä mennen tullen palatessa.
Reettaa harmitti tämä osastolle joutuminen. Tottakai, ketäpä ei. Mutta ajattelimme lusia tämän infektion viikossa, jospa sitten pääsisimme ensi viikonloppuna koko perheellä häihin. Ainakin tällainen visio meillä on. Toivottavasti parketilla on tilaa, sillä meitä niin jammailututtaa!!!
Meillä oli eilisillalle suunnitteilla tortillakestit. Ne jäi meidän osaltamme kotona viettämättä. Mutta mepä otimme värkit mukaan ja kokkasimme osastolla. Reetta on syönyt tortillaa illalliseksi, iltapalaksi ja aamiaiseksi. Onneksi suu kestää meksikolaisetkin mausteet. Samalla menee myös paljon vettä, kun on niin tulista. Ihan hyvä kierre, syököön näin vaikka kolme päivää. Pääasia on, että suu kestää, ruoka ja juoma maistaa. Kotona Reetta onkin ollut kodinhengetär ja pääkokki. Neiti tuli kotiin maanantai-iltana. Ruokana on ollut nakkikeittoa, lohikeittoa ja suunnitteilla oli pappantuppipottuja jauhelihakastikkeella, tortilloja ja loppuviikosta kanaa ja riisiä. Aika valistunut noiden ruokien suhteen, sillä neiti osaa laskeskella mitä kannattaa syödä ja vaihdella ruokalistaa. Eilenkin illalla Reetta soitteli perääni ja kertoi hyviä reseptejä viime viikon ja tämän viikon ruokaohjelmista. Nyt on ajatuksena kokeilla Sikke Sumarin tekemää kahvijäädykettä. Siitäkin me keksimme uuden version ja monta eri variaatiota. Reetta onkin kysellyt, mitä hän voisi alkaa harrastamaan. Siinäpä se? Harrastus pitää löytyä aika suppealta alueelta, sillä kotoa ei paljon mihinkään lähetä. Olkoon kokkaaminen sitten vaikka sitä. Eilen aamulla kävi opettaja. Voi kuinka tärkeää se on Reetalle. Samalla neiti saa oppia myös espanjaa. Eilen kun odottelimme taksia, neiti istui vessanpöntöllä ja puhui espanjaa. Koomista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti