TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

H Ä T Ä

Noihin neljään kirjaimeen Pasi tiivistää tunnelmamme. Meillä on sunnaton hätä tyttärestämme. Perjantaina sain mykistävän ympäripyöreän lyhyen puhelun Oulusta, Reetalla on syöpä uusiutunut eli tilanne on relapsi. Enää luuytimen löydökset eivät ole vain jäännöstaudin viitteitä, vaan reilusti ollaan jo prosenteilla. Paskanakki!


   Mitään suunnitelmia ei ole tehty yhtään mihinkään suuntaan, koska olihan tuollainen pyhien välinen "hyppytyöpäivä"....Plaa plaa plaa.... Huomenna kuulemme lisää.


   Miltäkö tuntuu? Voihan saatana nyt pursuaa voimasanoja joka tuutista. Suututtaa, raivostuttaa, samaan aikaan avuttomuuden marinadi sen kun paukkuu ja venyy, itkettää, kiukuttaa, lamaannuttaa, epätietoisuus ja epätoivo käyvät käsikädessä tietoisuuden ja toivon kanssa. Onko syytä luovuttaa vai jatkammeko ja jaksammeko yhä taistella. Väsynyt en jollakin tapaa ainakaan ole, olen raivopäinen ja taistelutahto on mittaamaton. Olen myös todella kyllästynyt tähän venkoiluun, syövän sellaiseen. Miksi se ei ole tappanut jo aika päiviä sitten, vaan kiduttaa vuosikausia otteessaan. Kenen etu moinen on. Toisaalta onhan se nimenomaan meidän etu, että sen ote on välillä hellittänytkin, olemme saaneet kokea ja elää huippuaikoja lapsemme ja perheemme kanssa.
   Olen sitä mieltä, että olemme lukuisista muista läheltä piti tilanteista ja kaiken maailman viruksista selvinneet taistelemalla, asenteella ja periksi antamattomuudella. Mutta olen yhtenä kysymysmerkkinä tämän hiivatin kloonin suhteen, miksi siihen ei auta mikään, vaikka kuinka taistelemme. Mikä olisi se ase, että se luovuttaisi, perääntyisi, jättäisi rauhaan.
   Toki olen myös rukoillut, maanitellut, anellut, kainosti toivonut ja vaikka mihin suuntaan. Olen hiivatin nöyränä, siis aivan kontallani, mutta eikö kukaan kuule hätäämme. Epäreilua! Jos vielä joku siellä ajattelee ja kommentoi, että jokaiselle annetaan se mitä jaksaa kantaa... Niin haista huilu! Jokin kohtuus tuossakin.
   Niin kuin minä jo viime kesänä odotin tätä kesää, enpä olisi odottanut, jos olisin tiennyt missä suossa joudumme rämpimään. Miksi edes haaveilla normaalistumisesta elämässämme, sellaista korttia ei näytä kohdallemme löytyvän. Viimekesänä, kun olin Hesan keikan jälkeen tosi poikki, heräsin nukuessani väsyyni ja kuvittelin kuinka poikki olenkaan nyt (2014) kesänä, kun kaikki olisi muka helpompaa. Kun olisimme voittajina rannassa, laiturille kipuaisimme ja saisimme maakosketuksen pitkän merimatkan jälkeen. Olin silloin lysähtäneen väsynyt, sitä en ole nyt. Siis totaalisen väsynyt, enkä lysähtänyt. Koen, että olemme saaneet latattua jälleen akkujamme jollakin ilveellä, olemme valmiita jatkamaan jaksamista. Se on valintamme...


   Olen siis vihainen, ärsyyntynyt ja samalla levollisen tyynikin. Siis outo, niin kuin yleensäkin, mutta nyt todella outo. Itsekin seuraan sivusta, mitenköhän mamma tästä meinaa perheensä luotsata. Mitkä ovat selviytymiskeinot? Hymähdän tässä välissä itsekin, niin mitkä? Onhan tämä entten tentten pompotusta laidasta laitaan, minkä puolen valitsen, voinko joihinkin asioihin itse vaikuttaa. Paljonko? Kuinka? Reetta porskuttaa, eikä asia kuulemma kummemmin haittaa, kun ei vaikuta mihinkään. Emme siis anna asian vaikuttaa, vedämme sykkeellä. Paljusta saapui juuri lauma, aamulla lähdemme Seinäjoelle Pasin työkeikalle koko poppoolla mukaan. Ulkoiltu on, juhlittu valmistujaisia, tanssittu, pyöräilty, grillattu ja imuroitu. Vessatkin on pesty, pyykätty, koirat harjattu, kissat silitetty. Tyhjänpäiväisistä asioista tapeltu, naputettu ja höristy. Lapsemme pääsivät kesälomille huipputodistusten kera. Keskiarvot 9-9,4 välillä kaikilla. Ei huono! Kiitettäviä vilisee ja lahjakkuuksia löytyy, olen hiivatin ylpeä noista lapsista. Numeraalisesti kuluneet vuodet eivät ainakaan koulumenestykseen ole vaikuttaneet, olemme siis onnistujia siinä mielessä lastemme luotsaamisessa. Asioilla on tapana järjestyä... kuulin sen yhden kurssikaverin suusta. Hänelläkin takana uskomattomat kriisit ja vaikeudet, mutta kuulemma moisen voimalla kannatellut ja pinnistellyt. Oli hämmentävää kuulla, sama fraasi, ajatus tai kuulla sen vieläpä toimivan. Kunhan jaksaa itse uskoa. Eli olemme siis valinneet vaihtoehdoksi uskon, toivon ja rakkauden. Taistelutahdon ja hyvyyden löytämisen kaikesta, myös hädästä. Eihän sitä ihminen muuten jaksa, pian lamaantuu, eikä nyt ole oikea aika lamaantua. Asioilla on kuulemma ihan oikeasti tapana järjestyä...


   Eli älä siis ruikuta puolestamme, taaskaan, osaamme sitä tarpeen tullen itsekin. Otamme ajoittain pikaromahduksen ja kohta taas mennään. Jos sinulla on vielä kanavia johonkin suurempaan ja osoite tiedossa, viestitäthän puolestamme... Kiitos! Nyt organisoin iltapalan ja hampaidenpesut, sitten nukkumaan ja valmiina huomiseen. Iltapusukierros. Kun hätähuutoni tänne laukaisin, olen levollinen ja semmoisella hyvällä tavalla väsynyt. Ihan oikeaa unta kaipaava höyry, samoin kuin muutkin meillä. Takana kiva, hyvä ja kaunis viikonloppu. Kauniita unia, enkeleitä ja toivonhippuja jokaiselle....;-) Muistakaa, ettei suutuksissa saa kukaan mennä nukkumaan, sanokaa sille toiselle kuinka tärkeää hänen olemassaolonsa onkaan... Mikään ei ole itsestäänselvää...



34 kommenttia:

  1. Vetää ihan hiljaiseksi.Lähetän rukouksen Taivaan Isälle koko perheenne puolesta. Irmeli

    VastaaPoista
  2. Sama täällä. Se energia, minkä voisi käyttää päivittelyyn, täytyy nyt laittaa viestinä tuonne yläkertaan. Halloo, kuuleeko siellä kukaan!!! Teille hurjasti elämänriemua ja jaksamista! Ootte kyllä semmoinen sakki, että toista saa hakea. Tsemppiä! Pitäkää päänne kasassa. Höyryt tänne blogiin, me kestämme sen kyllä. Meidän lapsi selvisi. Nyt olisi teidän lapsen vuoro.

    VastaaPoista
  3. Hengessä mukana ja periksi ei anneta!

    VastaaPoista
  4. En surkuttele en mutta sanattomaksi vetää...
    Ja tuo "ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa",voisko älyttömämpää lausetta olla...
    Tsemppiä ja hengessä ollaan mukana mahdollisuuksien mukaan!
    Äiti77

    VastaaPoista
  5. Sanattomaksi vetää täälläkin...hengessä mukana kädet kyynärpäitä myöten ristissä.
    Ja oikeasti asioilla on tapana järjestyä,itsekin tätä joudun hokemaan vaikka ihan noin kovassa paikassa en ole ollutkaan.Siihen uskon ja positiivisen asenteen voimaan ja sitä teille koko perheelle toivon.

    VastaaPoista
  6. Niin kauan kun on elämää on toivoa. Uskotaan edelleen, että asiat kyllä järjestyy. Kovasti voimia ja iloa tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
  7. Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Tuohon minäkin yhdyn, se on hienosti kiteytetty. Meidän lapsi ei selvinnyt toisin kuin tuossa toinen kertoi tapahtuneen, sitä menetystä on vaikea koskaan hyväksyä ettei lapsi saa elää. Me uskoimme ihmeeseen, ja se ihme koettiin monta monta kertaa, mutta lopulta sitä suurinta ihmettä ei meille tapahtunut. Nyt rukoilen ja ristin käteni, haen kaiken voiman mitä voin, enkelilapsemme, Reetan sairaalaystävä tiputtaa sen pienen ihmeenjyväsen kanssamme Reetalle, laita Reetta se jyvänen itämään ja kasvata siitä suuri elämänihme, haluan uskoa että sinulla on siihen juuri nyt maailman suurin oikeus! Kannata sinä tuo jyvänen pitkään elämään, siihen me kaikki haluamme sinua luotsata. Jaksakaa nauttia kaiken keskellä kaikkein eniten toisistanne! Rakkautta kesäänne!

    VastaaPoista
  8. Murheellisena luen tämän hätä-kirjoituksen. Koska en tiedä sähköpostia niin laitan tähän vielä jotain kokeilemisen arvoista, kts antioksidanttiklinikat, antioksidantti.fi, lääkäri Kaarlo Jaakkola, kysennyt useisiin ihmeisiin. Ottaa vastaan myös Oulussa. Jos uskotte vaihtoehtoishoitoon. Olette saattaneet jo kokeillakin? Minä olen uskonut ja minusta jokainen kivi on kääntämisen arvoinen kun on hätä ja keinot vähissä, eikä tästä ainakaan haittaa ole. Mutta kehotan, kiirehtikää, soita Tiina vastaanottoon sairaanhoitajalle ja kerro tilanteenne, aikakin järjestyy silloin pian. Toivon että Reetan elämä jatkuu niin kuin lapsen elämän pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen kohdalla nuo vaihtoehtohoidot eivät ikinä ole mikään vaihtoehto!! Aikuinen saa ja voi omalla kohdallaan,omalla vastuullaan,päättää omasta hoidostaan tai hoitamatta jäämisestään,mutta tuota oikeutta hänellä ei oman alaikäisen lapsensa kohdalla.Tiedoksi sinulle joka tällaisia ehdotat! Tiina on varmasti järkevä ja luottaa kansainvälisestikin todella korkeatasoisiin syöpähoitoihin joita Suomessa saa! En väitä että kaikkia koskaan pystytä parantamaan niilläkään,mutta lapsen kohdalla vaihtoehtohoidot ovat heitteillejättö,johon lääkärillä on oikeus puuttua ja päättää hoidosta vanhempien tahdon vastaisestikin.Erilaisista 'tukihoidoistakin' pitää aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Ei pahalla,mutta pakko puuttua tuohon kommenttiin ammattilaisena.Reetan perheelle uskoa ja voimia taisteluun!






      Poista
  9. Tiina, laitan sähköpostia kunhan saan aikaiseksi. Paljon, paljon uskoa, toivoa ja rakkautta kesäänne!

    VastaaPoista
  10. Hei Tiina ja poppoo. Lahdessa, Hollolassa, Joensuussa ja Oulussa rukoillaan. Tarvitsette nyt väkevää esirukousta ja pyyntö on viety eteenpäin. Voimia. t anja

    VastaaPoista
  11. Rakkautta (en käytä termiä "paljon rakkautta", sillä sitä on rajaton määrä, sama pätee muihinkin edellä lueteltuihin), iloa, rukouksia ja niiden kannattelevaa energiaa täältäkin!

    VastaaPoista
  12. Voimia ja kovasti uskoa tulevaan Tiina + koko perhe! Täällä myös hengessä mukana!

    VastaaPoista
  13. Järkyttävää :( Muistan rukouksissa ♥

    VastaaPoista
  14. Voimia! Rukouksissani olette!

    VastaaPoista
  15. Uskoa, toivoa ja rakkautta! Ja vaikka sitten ihmettä, jos se on se, mikä kloonin taltuttamiseksi tarvitaan. Niitäkin tällä rintamalla tapahtuu. Jos joku on sissi, jolle toipumisen soisi, niin Reetta ja te kaikki. Mahdollisimman ihanaa kesää! -M

    VastaaPoista
  16. Tsempit myös täältä sateisesta Helsingistä. Olette upeita tyyppejä koko konkkaronkka, koittakaa jaksaa ja pitäkää toisistanne huolta!

    VastaaPoista
  17. Myös Savossa muistetaan teitä. Voimaannuttavia hetkiä koko perheelle. Halaus kaikille teille.

    VastaaPoista
  18. voimia! muuta en nyt osaa sanoa!

    VastaaPoista
  19. Helsingin Haagassa pudottiin penkiltä. Kohtaan silti niin helposti tuon vihan ja kiukun tunteen, kaiken surun ja järkytyksen keskellä. Myös ajatukset, mikset se sitten tapa heti, vaan kiduttaa vuodesta toiseen, kohtaan nekin. Kaikki karmeat ajatukset, kaikki pelot ja huolet. Ajatukset siitä, mikä on lapselle parasta ja milloin tekisi mitäkin.

    Taistelu ei ole ohitse, siellä kytee sellainen voima, että tältä istumalta sanoisin että perhana, periksi ei anneta!!

    HALAUS!!!

    VastaaPoista
  20. Minä uskon, että se elämänjano ja elämänhalu, jota Reetalla ja koko perheellänne blogistasi päätellen on, voi tehdä mahdolliseksi ihmeet ja syövän selättämisen. Jaksakaa uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi!

    Haluan myös kiittää sinua blogistasi. Oman lapseni ALL:n alkuvaiheessa olen saanut paljon voimia tätä lukemalla: se, miten pidätte toivoa yllä ja se miten näytätte elävän täyttä ja hyvää elämää ylä- ja alamäkineen, on upeaa!!!

    Voimia!

    VastaaPoista
  21. Nyt ei ole sanoja. Voimia, rakkautta ja kaikkea parasta teille! Olette ajatuksissa<3

    VastaaPoista
  22. Hätä ei lue lakia...kaikkea hyvää ja parasta teidän koko perheelle! Yläkertaan laitettu viestiä!

    VastaaPoista
  23. Hei, ehtisitkö ilmoitella itsestäsi. Muistan teitä.

    VastaaPoista
  24. voimia lähetämme Helsingistä, ja toivomme myös että jaksat vielä päivittää tänne kuulumisia, kovasti mietimme mitä suunnitelmaa saitte viime viikolla sairaalasta. Toivomme aurinkoa päiviinne!!!

    VastaaPoista
  25. Kovasti voimia ja valonsäteitä sinne teidän arkeenne. Täällä on monta huolestunutta, jotka odottaa kuulumisianne ja toivoo ja uskoo, että asiat järjestyy. Me jaksamme kuitenkin odotella kuulumisia juuri niin kauan kuin sinusta tuntuu hyvältä päivitellä blogia. Ajatuksissa olette joka päivä, vaikka emme tunnekaan toisiamme. Tosin muistan sinut Helsingissä vanhempien huoneessa kerran nähneeni, mutta en varmasti ole jäänyt sinun mieleesi, sillä niin pikaisesti tapasimme.

    VastaaPoista
  26. Ei voi olla totta! :( Tulin pitkästä aikaa käymään blogissasi, tarkistamassa, että mitähän teille kuuluu ja tämmöstä joudun lukemaan! :( Nyt kyllä raivostuttaa minuakin, elämän on epäreilua, sehän tiedettiin, mutta että näin!! Nyt saa riittää!

    VastaaPoista
  27. Surullista luettavaa. Toivottavasti löytyy joku keino listiä lopullisesti se klooni. Voimahalaus ja -manaus Reettalle ja koko perheelle.

    VastaaPoista
  28. Voimia, ja myös iloa koko perheelle!! Toivottaa Memmuli

    VastaaPoista
  29. Tulin tarkistamaan kuulumisianne ja itku tuli. Paljon voimia! Rukoukset lähtivät Isälle saman tien ja lähtevät teidän puolestanne vastakin! <3

    Mirtsu

    VastaaPoista
  30. Hengessä mukana,puolestanne rukoilen.Voimia ihan koko perheelle!

    VastaaPoista
  31. Jaksaisitko vähän päivittää että mikä tilanne! Monet rukoilevat puolestanne päivittäin!

    VastaaPoista