PUREVAA

Pakkanen ja aamuntunnelma puree luihin ja ytimiin. Yhden jos toisenkin varpaita palelee, nokka niiskuttaa ja aamukankeutta on havaittavissa. Ihmekös tuo, sillä pakkanen paukuttelee reilussa 22 asteessa, on kuulemma kiristymään päin. Siitähän tämän kaiken vastahakoisuuden ja narinan täytyy johtua. Siitäpä juuri, pakkasen syy. Fanny on tirissyt ja torissut koko yön, joten jääkööt kotiin... Tessalla kiristää muutama asia; illan harkat, tulevan viikonlopun turnaus, nappikset, ymmärtämätön äiti joka on myös tyhmä, pahimpana Reinon tämänpäiväiset 3-vuotissynttärit. Kuulemma mihinkään ei voi lähteä, kun on juhlat. Illaksi minun pitäisi hankkia kaikkea hyvää purtavaa; tuulihattuja, kakkua, herkkuja ja laumoittain vieraita. Sillä tyhmä äiti ei vain meinaa tajuta, että Reinolla on synttärit. Kuinka paljon Reino niitä on oottanut ja sitten tyhmä äiti ei meinaa järjestää juhlia. Miten koiralla voikin olla näin tyhmä äiti? Kyseinen koiruus kieltäytyy nielemästä aamulääkkeitä, koska tyhmä äiti on tehnyt siitä numeron. Siis antanut aamuin illoin lääkkeitä pian kuukauden ajan. Ilmankos koirasta onkin tullut epäluuloinen. Siitäs sain, syyllinen löytyi. Muut löivät hanskat tiskiin, lääkitse koirasi... Eli laitanko piikkinä, joita varulta on, vai liotanko nesteeseen ja annan ruutalla. Sehän on minun ongelmani. Verna lähti kouluun naiselliseksi stailattuna. Eihän siihen luukkiin mitkään villapaidat sovi, vaikka kuinka on purevaa. Neiti on sellainen ihme "otus", kulkee miten huvittaa. Katsoo vähän aikaa pitkään toinen silmä sirrillään suu viivana, ja tekee justiinsa niinkuin haluaa. Neiti on huomaamaton ja itsepäinen. Nukkuu missä huvittaa, kuinka paljon huvittaa, ei enempiä taistele. Eikä koskaan ole myöskään pahemmin sairastellut. Kerranmuinoin Vernalla oli parin vuorokauden mahatauti, se ei vauhtia hidastanut. Sama tauti kun iski Reettaan, niin olimme alle vuorokaudessa sairaalahoidossa ja nesteytyksessä. Sitten Reetta. Aamutoimet ovat aika pahasti vaiheessa. Puuro on syöty, mutta tyhmiä lääkkeitä... Neiti kyseli, olenkos mennyt puuroon naurua lisäämään? Jos olen niin hän ei syö, koska ei naurata. Paha jos äiti lapsilleen moista puuroa tarjoilee, silloin kun aamu on alkanut takaperin. Niin meni kuitenkin kattilallinen...
Tänään kuulkaa solahdan jälleen uimapukuuni, kukallinen suihkumyssy ei saanut kannatusta jälkikasvultani. On aika vesijumpan ja -humpan. Lähtöni onkin helpompi, koska Fanny jää kotiin torisemaan Reetan kanssa, minun tarvitsee vain lähteä. Ei tarvitse ukkokullan ruokatuntiaan liikutella tai minun muistutella. Siis minä vain menen, itsekkäästi vaikka kuinka on purevaa. Siis tuo pakkanen...

Niin siinä kävi, että piikitin tuon koiran. Sillä lääke joka oli liukenemassa päätyikin altaaseen. Laitoin tiskejä ja yksi ranneliike... Nyt pyörtymistä ja huimausta oli minun lisäksi Fannylla ja Tessalla.
Eilen sattui taas todella tyhmä asia. Kävin kylillä toisella autolla, en siis omalla. Kun olin lähdössä takaisin napsahti rattilukko päälle. Avain ei sopinut reikään milliä peremmälle. Mietin, kelasin ja ihimettelin. Hengittelin syvään ja yritin olla järkevä. Kuinka asia selittää puhelimessa uskottavasti ja apua saaden. Aikani mietittyä otin avainnipun silmien tasolle ja funtsin. Sitten välähti, yritin startata oman auton avaimilla vierasta autoa. Ei siis ihmekään, jos ei osu ja uppoa. Kyllä piti taas itselleen nauraa, onneksi en mitään tiepartiota avuksi kutsunut. Olisin pian saanut aika purevaa kritiikkiä aiheesta.