VOIMATTOMUUTTA

Olen tänään ihan maitohapoilla, voimaton, uupunut ja kauhuissani. Helsingin reissu Reetan kohdalta on toteutunut suunnitellusti, älkää siitä huolestuko. Lievä röhäisyys ei ollut esteenä anestesialle. Lyppi on tehty ja cvk poistettu. Kaikki hyvin niiltä osin. Iltasella minulle soitettiin vielä verikokeiden tuloksia, ihan kohtuullisia kaikki. Luultavasti tänään saan tietää osan lypistä, osa tulee taas viiveellä... Unilääkkeille ei ole tarvetta, parasta on se tapa jolla me keskustelemme asioista. Avaamme ja jäsentelemme kokemuksia. Olemme kuulemma keksineet hyvät keinot purkamiseen ja avaamiseen.
Mutta se todellisuus, tietoisuus ja tuska mikä tarttuu mukaan. Sitä ei voi sanoin kertoa. K10 on rankka pudotuspelin osasto, niin moni lapsi on joutunut antamaan periksi. Liian moni, aivan liian moni. Laskeskelin, että siitä elokuun seitsemän lapsen jengistä on jäljellä enää kolme. Jälleen kuulin niin monista uusiutuneista sairauksista. Olemme tekemisissä helvetin kanssa, siihen ei omat neuvot ja valinnat vaikuta. Minulla on kaiken lisäksi "mahdollisuus" imeä tuskat kahdelta lasten syöpäosastolta, Helsingistä ja Oulusta. Tunnen olevani todellinen tuskaimuri, tänään suorastaan vapisen ja olen tolaltani kotonakin.
Reetan kohdalla teroitetaan koko ajan eristystä, ruokavaliota ja kokonaisuutta. Yhtään emme saa lipsua. Vaikka kotona meillä onkin niin sanotusti tavallinen lapsi, jäät ovat vielä erittäin hauraat. Kaikki liittyy kaikkeen. Tunnen kiitollisuuden ja nöyryyden valtavana fyysisenä tuskana, jälleen se iski hyökyaaltona ylleni.

Mutta kotona ollaan, huusholli vaatii siivoamista. Jääkaapissa on valo ja meetvurstipaketti, koira oksensi jälleen yöllä, minä valvoin. Tessa on yhä pois koulusta, huomenna on Loppiainen ja kaikki kotona. Nyt minun pitäisi saada valtavia kiksejä kotona olosta, mutta ei minähän vain vapisen voimattomana. Tämänhän pitäisi olla se pelikenttä, johon voin omilla teoillani vaikuttaa. Ja minä vain vapisen voimattomana.
Mutta ennenkin on pätenyt sama sääntö, kun asiat aukaisee kirjoittamalla ja luukuttamalla tänne, niin johan helpottaa. Ihan oikeasti, nyt tuntuu että pystyn kenties hengittämään tasaisesti...