TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

perjantai 6. tammikuuta 2012

LOPPIAINEN

Illalla kahdeksan jälkeen saimme viimein puhelun lypin tuloksista, puhdasta. Valtava huojennus leimahti ylitse, polvet veti löysäksi. Toki pitää muistaa, että osa valmistuu jälleen viiveellä... Mutta olemme huojentuneen onnellisia moisesta. Lääkärin mukaan Reetan tilanne näyttää todella hyvältä,  ulkoisestikkin sen voi havaita. Tulosten perusteella alkaa nyt lopullinen suunnitelmallinen hyljintälääkkeiden purku, viimeinen lääke on tarkoitus ottaa 14.2. Toki oireiden mukaan suunnitelmia muutetaan, mutta näin alustavasti. Magnesium otettiin alhaisten arvojen vuoksi takaisin, mutta mitäpä tuosta. Nyt on siis oltava todella tarkkana ihon suhteen, samoin suoliston. Eli tässä vaiheessa saattaa olla enemmänkin niitä "närästyksiä" tai iho muuttu sellaiseksi "selluliitiksi". Rasvaukset ja kontrollit päivittäin. Kuulemma paras asiantuntija olen minä, seurannan ja jatkuvan kontrollin suhteen. Jopa jälleen vastuun nappasi, osaankohan sen kantaa? Entäs jos en yksinkertaisesti tajua jotakin omaa amatöörimäisyyttäni, onhan sekin mahdollista.
Yöllä on lumipeite kasvanut, meillä on kauniin talvista. Tosin aika lähellä suvikeliä olemme. Mutta tämäkin on yhden muksun toive, sillä kummi on jo junassa ja tavoitteena on tehdä lumihirviö kummin kanssa pihalle. Tämä on parina talvena toistunut traditio, tärkeä sellainen. Verna nousi ylös ja tarkisti ensimmäisenä, koska juna on perillä.
Pasikin pääsee sinne hornan kuuseen! Mitä ilmeisemmin yksi iskä on postaukseni lukenut, päätti viedä mennessään... Hitsi kuinka nopeasti olin valmiudessa ja kannustin, mene vain ja olokaa yötäkin, ei kiirettä kotiin. Kyse on tosin tukkirekkareissusta ja muutamasta tunnista, mutta se on hyvä alku. Ilmaa, tilaa ja etäisyyttä kotioloihin, tekee hyvää. Molemmille, kaikille.
Reino sai eilen oksennuslääkkeet, eli viime yönä en ole oksennuksia siivonnut. Arvatkaa mitä olen tehnyt? Olen nukkunut tukkina. Milloin viimeksi? Jospa minusta kuoriutuisi vielä ihminen, lähempänä normaaliasetuksia oleva. Ei sellainen överi huolien ja stressien ja unettomuuden suhteen. Jospa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti