VIELÄ VIRTAA

Miten ihanalta tuntuukaan tänä aamuna, perjantaina 13. tammikuuta. Aamulla heräsin tunteeseen, että sittenkin virtaa vielä. Viimeinkin tuntui, että kuluneiden kuukausien univajeet on nyt nukuttu. Löysin itsestäni pirteän aamuihmisen. Nousin ylös viideltä nautiskelemaan omasta ajasta ja hiljaisuudesta. Kahvia, karvakuonot jaloissa ja lukemista. Kuudelta painuin pihalle lumitöihin. Yöllä olimme saaneet lisää lunta, upeat kinokset. Koiruuksien kanssa teimme hiki virraten lumityöt. Mietin koirien tapaa kieriskellä umpihangessa, pompahdella ja ihmetellä. Ajattelin itsekin heittäytyä selälleni hankeen ja katsella maailmaa siitä perspektiivistä, mutta sitten tuli postiauto ja keskeytti suunnitelmani. Pian olisi setä hypännyt elvyttämään, kun olisin kiemurrellut selälläni nietoksissa. Ehkä ihan hyvä, etten toteuttanut suunnitelmaani.
Seitsemältä sisälle ja Reinon kanssa saunaan. Jälleen virtasi hiki ja olo tuntui positiiviselta ja pirteältä. Saunareissun kruunasi rosmariinisaippua ja loppusilauksen antoi ruusuvesisuihkaus kasvoille. Avot! Muusta perheestä ja virtauksista en kykene tässä vaiheessa sanomaan vielä mitään, sillä vaikuttaa hiukan nihkeältä ja ruttuturpaiselta. Ainakin olen saanut vähemmän positiivista huutavaa kritiikkiä heti aamutuimaan, enkä viitsi sanoa keneltä... Mutta en ime moista itseeni, viimeinkin kun oma päiväni on alkanut vauhdilla, toivon että ulkoisista paukuista huolimatta kykenen ne väistelemään ja jatkamaan aamuisella asenteellani.
Eilisestä ei todellakaan voi sanoa, että olisin ollut mukana. Vedin koko päivän tunikassa tukka sekaisin. Haukottelin ja huokailin voimattomuuttani. Onneksi sitä näytti olevan muillakin havaittavissa, syyksi päättelimme pöpperöistä ja pimeää lumipyrypäivää. Keskiviikko meni Reinon kanssa Oulussa. Raukalla korvatulehdus senkuin pahenee, mutta koira jaksaa olla leikkisä ja positiivinen itsensä. Eli koira ei näytä kärsivän vaikka kuinka jyllää. Eli yritäämme hoitaa yhä ja etsiä syytä moiseen...
Eilen kahdella vanhimmalla muksulla oli arviointikeskustelut. Lapsillamme näyttää olevan kaikki ihan hyvin. Koulumenestykseen tai käyttäytymiseen mitä ilmeisemmin ei kulunut vuosi ole vaikuttanut. Mietinkin lunta puskiessani, josko minä olenkin ainoa, jolla on kriisi kuluneesta vuodesta. Muut vain porskuttaa sen enempää analysoimatta, pureskelematta, ajattelematta. Minä yritän suhteuttaa kaikkea koettua ja oppia koetusta. Keskusteluissa ilmeni, kuinka tärkeää on että keskustelemme kotona. Kyllähän me asioita jauhamme vaikka miltä kantilta, hyvä niin. Toisaalta kotihan on se paikka jossa pitää tuulettaa tunnelmia, toisin sanoen kotona kuuluukin paukkua moisen vuoden jälkeen. Tästä kun vetää johtoipäätöksen, niin onkin ihan hyvä että paukkuu, ettei kaikki olekaan mennyt huomaamatta. Mutta kuinka paljon kotona kuuluu paukkua, onkin sitten ihan oma lukunsa.
Eilisen pyrryytti lunta taukoamatta. Lähdin tyttöjen kanssa koululle arviointikeskusteluun autolla. Pihassa oli lunta todella paksusti ja sen alla jää. Hurautin auton niin vauhdikkaasti, että se jäi sutimaan. Lapset olivat taas kauhuissaan, kuinka äiti voit kotipihallakin jäädä jumiin. Niinpä voimanaiset työnsivät meidät liikeelle. Reino-parka joutui myös hantänsä kanssa uhriksi. Pyryssä paiskasin takaluukun kiinni ja sitten alkoi valtava volina. Reinon häntäkarvojen huiput jäivät luukun väliin. Jälleen paniikilla yritin saada luukkua auki, jolloin jalat lipesivät liukkaalla alta. Lopulta sain koiran vapautettua luukunvälistä. Olo oli jälleen ihmetyksestä hengästynyt. Kuinka paljon kaikkea mahtuukaan yhteen päivään. Iltaruuaksi keitin hernekeittoa, sellaisista hernerouheista. Sekös keitos olikin paksua jankkia, joka pulppusi kuin tulivuori. Lapset väistelivät keittiössä, kun kattila syöksi vihreää hernelaavaa ympäri keittiötä. Kauhean oli kuumaa ja ampui todella pitkälle. Kyllä olikin melkoinen siivoaminen moisen keitoksen jälkeen. Sitä löytyi todella laajalta alkueelta.
Tälle aamulle olen saanut siivottua, tiskattua ja pyykit jyllää koneessa. Hiuksissa on myös paplarikiharat. Oikeastaan tämä on kaikesta muiden takkuilusta huolimatta ihan hyvä päivä.