Silloin muinoin kyselin, onko kysyttävää. Niitä putkahtelee pikkuhiljaa ja rivien välistä. Tässä muutamiin vastauksia. Reetan hoidot eivät enää ole syöpähoitoja, meillä ei ole syöpäpotilasta. Luuydin on puhdas, syöpäsoluja tai jäännöstautia ei ole. Tällä hetkellä varsinaisia hoito-hoitoja ei ole, pidetään ja odotetaan että uusi kantasolu pysyy toiminatkykyisenä. Eikä tule ongelmia käänteishyljinnän ja infektioiden kanssa. Mikäli käänteishyljintä äityy pahaksi, sillä saattaa olla lopullisia seurauksia. Niin moni lapsi on menehtynyt siirron jälkeen käänteishyljinnän ja infektioiden seurauksena. Monille tulee nivelten, lihasten, suoliston, maksan, ihon ja silmien kanssa ongelmia. Näitä asioita seurataan siis kontrolleissa ja kotona päivittäin. Mitä sitten annetut syöpähoidot ja sädehoidot jättävät jälkeensä onkin tulevaisuutta ja täysin vailla vastuksia. Reetan hedelmällisyys ja munasarjat tuhoutuivat todennäköisesti sädehoitojen aikana. Eli tulevaisuuteen kuuluu myös hormonihoidot ja kenties hamassa tulevaisuudessa munasarjojen istuttaminen takaisin. Tällä hetkellä osa munasarjoista on pakastettuna Väestöliitossa.
Sitten näistä +päivistä. Kauanko niitä lasketaan. Enpä tiedä itsekään, mutta käsittääkseni ainakin niin kauan kuin hyljintälääkkeitä on kuvioissa. Laskenta alkoi siitä päivästä kun uusi kantasolu siirrettiin. Nyt olemme päivässä +165. Eristys jatkuu noin vuoden luokkaa, eli matkaa on jäljellä... Olemme jo kuitenkin pian puolessa vuodessa.
Ensimmäiset 100 päivää olimme akuutissa hyljintävaiheessa, nyt olemme kroonisessa. Eli hyljintäoireetkin muuttavat muotoaan päivien edetessä.
Sitten rokotukset, suurin osa annetuista rokotuksista on nyt nollaantunut. Uusi rokotusohjelma käynnistetään noin vuoden kuluttua kantasolusiirrosta. Eli moista rokotuksien antavaa turvaa ei ole olemassa. Onneksi nykyaikana ei noita tauteja niin kauheasti ole liikkeellä, niinkuin tuberkuloosi tai hinkuyskä...
Yksinäisyyyttä on sivunnut muutama ihminen. Kyllä syöpäihmisten ja ja perheiden kanssa voi muustakin puhua. Mieluummin kohdata suoraan ja olla puhumatta, kuin kiertää kohtaamatta. Samasta asiasta olen viikonloppuna kirjoitellut yhden äidin kanssa, joiden lapsi joutui antamaan tämän taistelun kesken. Kenelläkään meillä ei ole oikeita vastauksia, mutta voimme kulkea rinnalla. Niin taistelussa kuin surussa. Samoin sanoi yksi syöpää sairastava aikuinen ihminen, ei tämä ruikuttamalla ja vauhkoamalla kummene. Valitettavasti asia on nyt vain kohdattava ja elettävä sen kanssa. Kuulemma asian ilmettyä on kadunpuolenvaihtajia tullut elämään. Hitsi mitä pelkureita meissä piilekään!
Ne, joilla on asioista kokemuksia niin kirjoittakaapa niitä muidenkin luettavaksi. Ja ennenkaikkea, jos olen jotakin väärin ymmärtänyt, niin korjatkaa. Sillä meissä ihmisissä piilee valtavat tiedot ja voimavarat. Jaetaan ne toistemme kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti