HAKUSANOJA

Välillä kun katselen blogini tilastoja ja hakusanoja, niin tyrskähtelen. Sitä ei ihminen tiedä mihin aina eksyykään, kun lähtee netistä "tietoa" hakemaan. Tässäpä muutamia; sokkokokki lämmin sienisalaatti, mantelitumake, Ti-Ti-nalle, vähämikrobinen ruokavalio, osasto 51 Oys, on valkoinen maa ja puut hopeaa, ystävyys, yksinäisyys, Kuorosota, klovnit, anestesia, buddha, mietiskely, autoilu, Lapintappi, hajuhemmo, fritsu, huumori, villiviini, kipsi, eristys.... Maalaisjärjellä luulisi, että hakusanat ovat lähinnä sairauteen liittyviä tai nimellä. Nimestäkin on tullut sen sata eri versiota.
Lapsiperheissä on hyvä muistaa, kuinka lapset tietoa hakevat. Ainakin meillä ovat välillä melko nörttejä... Kummipoikamme oli muutama vuosi sitten hakenut jotain tietoa ja päätynyt naisten alastonkuviin. Kyllä siinä on nappisilmät olleet ymmyrkäisinä, kun on pitänyt tillottaa. Systerin perheessä iskä haki lapsilleen värityskuvia ja sama tulos. Sitten kaiken maailman keskustelupalstat tai seuralaishaut. Kauhea viidakko. Yhden suurperheen esikoinen muutama vuosi sitten oli tavannut "ikäisensä 14 vuotiaan tytön"? netissä. Sinisilmäisenä hän oli lähdössä muutaman sadan kilometrin päähän tuntemattomaan osoiteeseen viikonlopuiksi pirskeisiin, onneksi vanhemmat tajusivat suunnitelmat. Mistä moinen luottamus, suunnistusvaisto ja itsenäisyys yhtäkkiä pulpahtavat esiin, jos linja-autollakaan ei uskalla ja osaa yksin liikkua. Tästähän seurasi kauhea perhekriisi, sillä eihän noin suppeita vanhempia ole kenelläkään... Meilläpä on ja vieläkin pahemmat!
Aamulla luotsasin esikoista koulumatkalle. Ehdotin hänelle jotakin repäisevää tälle päivää. Hanki vaikka jälki-istuntoa, niin tulee uusia kokemus- ja aihepiirejä meidänkin perheesen. Ei elämä ole sitten aina niin tylsää... Lapsi katsoi jälleen minua pitkin nenänvarttaan, voiko jollakin olla noin outo äiti. Kaverini kanssa olemme kuulemma todella outoja vanhempia, lapsemme välillä päätään puistelevat. Samoin systerin kanssa tempausajatuskuviot lähtevät todella helposti liikenteeseen ja toisen idea ruokkii toista. Viime viikolla meinasimme kujeilla valvontakameroille. Ideana oli, että systerin mies myymäläpäällikön roolissaan saisi aamulla nauhoilta katsella kahta oudosti käyttäytyvää naista. Miltä miehestä tuntuisi tunnustaa henkilökunnalle, että hän tuntee nämä oudot? Tämä blondi on hänen vaimonsa ja toinen pahempi tapaus on vaimon sisko... Olisiko siinä vaiheessa enää meilläkään huumori kukkinut. Mutta tämä oli sillä hetkellä meidän mielestä todella huippuidea. Kun asiasta meidän tytöille kerroin, niin he olivat sitä mieltä, ettei tuollaista saa edes kuvitellakkaan tekevänsä. Mutta meillä ei todella ollut tarkoitus vahingoittaa mitään tai ketään, olisimme saaneet vain positiivisuutta aikaiseksi. Tai siis olisimmekohan?
Tänään pyryttää vaihteeksi lunta, Reetta touhuaa pihalla. Olen juossut juostavia asioita, pyykkään, tiskaan ja vaihdan petivaatteita. Tänään en ole imuroinut, vielä. Keksin haluavani kansalaisopiston kurssille juuri tänä iltana, mille kurssille siitä minulla ei ole vielä oikein hajuakaan. Kunhan vain saan jonkin uuden jutun, itselleni. Tänään olisi omaishoitajien vesijumppa, mutta se ei oikein nappaa. Pelkään altaaseen hyppäämällä aiheuttavani vedenpaisumuksen. Pian joku tummu hukkuu siihen. Uikkarinikin totesin viime talvena lahoneen. Ne olivat sellaiset antiikkiset perintöuikkarit jostain neljänkymmenen vuoden takaa. Olin Oulussa uimassa, kun alkoi tuntumaan, että selkä kuultaa. Toisin sanoin lycrat ilmeisesti paukahtivat kertalaakista lahoiksi. Niinpä minä sitten keimailin hallissa vesijuoksuvyö tiukasti ympärillä joka paikassa, siksi ettei viimeisetkin säikeet napsahda vauhdissa.
Kauhea, jos joku hakee nyt vaikka lycraa ja päätyykin tänne minun postaukseeni... Eipä arvannut mitä tietoa pääsee jankkaamaan.