LÖYLYÄ LISSÄÄ!!!

Viikko sitten Reetta pääsi cvk:sta eroon. Tällä viikolla on viimeinkin irronnut saunomiseen lupa, sillä haava on hyvin parantunut. Tiistaina olimme Reino, Reetta ja minä yhdessä saunassa. Neiti hörisi ääneen, makasi lauteilla ja nautiskeli. Löylyä lissää! Ensin lähti saunasta Reino, sitten seurasin minä. Reetta senkun jatkoi makaamistaan, nauramistaan ja nauttimistaan. Nyt on sitten saunottu joka ilta pitkään ja hartaasti.
Saunan jälkeen ihon perusteellinen rasvaus ja tarkistus. Ainakin toistaiseksi hyljintälääkkeen purku ei ole aiheuttanut oireita, ainakaan iholle. Tunkkaisuutta ei ole nyt ollut havaittavissa myöskään. Tässä vaiheessa näyttää hyvältä.
Keskiviikkona sain autonratissa ollessani jälleen puhelun Helsingin suunnalta. En muista paniikiltani mitä kaikkia vastauksia oli tullut, mutta kaikki vastaukset ovat kuulemma negatiivisia. Eli Reetan kannalta pelkästään positiivisia uutisia. Tuntui, että kevenin ainakin 28 kiloa moisen puhelun jälkeen. Jälleen leijuin kiitollisuudessani, huojennuksessani ja nöyryydessäni.
Reetalle kerroimme heti asiasta puhelimitse, neitikin kuulosti huojentuneelta. Reetta oli sen päivän mummulla hoidossa Kainon kanssa. Saivat seurustella unelmakollimme kanssa koko päivän. Väinö on hyvin opetettu kissa. Kolli itse päättää kummasta ovesta tahtoo ulos. Saattaa vaihtaa kesken toimenpiteen ovea ja juosta toiseen päähän taloa, jos vaikka tuuli on vastainen. Kolli vaatii  myös ulkovalojen sytyttämistä pimeällä. Ilmeisesti oppinut meillä kotona, kun aamuisin päästän koirat takapihalle laitan aina myös valot. Kolli nukkuu mummun ja papan jalkopäässä, välillä kiusaten varpaita. Väinön persoona ja juttelu hauskuuttaa vanhempiani, kuulemma kova poika puhumaan. Yhtenä aamuna oli viideltä halunnut mummun kaveriksi. Mummu oli luullut, että pitää päästä ulos. Mutta ei, Väinö halusi juttukaverin kun meni syömään naksuja. Syötiin pikkasen ja takaisin sänkyyn.
Välillä kolli vetää ravia ympäri huushollia, pomppii ikkunalaudoilla ja rullaa mattoja. Välillä leikkii piilosta tuntikausia, sitten nukkuukin umpiunessa aivan näköetäisyydellä puhumatta mitään. Pappa on opettanut myös juustonsyönnin, yhteinen harrastus mennä jääkaapille ja ottaa paksu siivu juustoa. Sitten nojatuoliin tai sohvalle sitä jyrsimään.
Tänä aamuna Reetalla on käynyt jo opettaja. Parhaillaan huoneessa on erityisopettaja, harjoittamassa R:ää ja S:ää.
Eilenkin illalla Reetta jaksoi puuhata pihalla todella pitkään. Olemme jonkin verran lenkkeilleet, mutta kävellä neiti ei oikein jaksa tai sitten halua. Kuulemma jaloista puuttuu voimia. Eikai tuo ole yhtään ihme. Muutaman kerran olen vienyt Reetan koulun pihalle välitunnilla leikkimään luokkakavereiden kanssa. Niin neiti sulautuu joukkooon pois tiehensä. Itsellä vetää herkäksi, kun seuraa kuinka loistavasti kaverit ottavat mukaan ja kuinka innoissaan Reetta moisesta on. Näinpä minä sitten kierrän kehää koirien kanssa ja märisen liikutustani.