Yöllä napsahti tietokone pimeäksi ja oli pakko laittaa nukkumaan. Verna löytyikin nojatuolista, eikä Mökömajasta. Neiti kömpi minun ja Reetan viereen. Oli kiva nukkua, kun kättä ja jalkaa heilui kahdelta puolelta. Moni on sitä mieltä, että lasten pitää nukkua omissa sängyissään. Näin meilläkin pääsääntöisesti ennen. Nyt asiat ovat toisin. Perheemme on niin paljon hajallaan ja levällään, että joskus on läheisyyttä annettava. Olkoon se sitten tuhiseva neiti yöllä kainalossa, keneltä se on pois. Mikäli halipula vaivaa, niin otan mielelläni kunkin vuorollaan kainaloon. Pasia ei tosin ole ainakaan kahdeksaan kuukauteen näkynyt...
Yöllä oli ollut kunnon ukkonen. Mökömajakin oli tärissyt perustuksillaan. Minä ja tuplat vedettiin niin sikeästi hirsiä, ettemme tienneet mitään. Jopa Väinö oli kolluuttanut itsensä turvaan Mökömajaan. Pasi ja Tessa nauroivat, eivät tajunneet kuinka olemme siinä rytinässä voineet nukkua. Hyvin ja sikeästi.
Aamulla otin verikokeet nukkuvasta Reetasta. Oman arvioni mukaan saamme jatkaa kotosalla. Kaikki arvot tulevat alaspäin, niinkuin pitääkin, mutta tankkauksen tarvetta ei minun käsittääkseni ole havaittavissa. Yöllä rasvasin neidin ihoa ja huulia. Aamulla huulet olivat jälleen rupiutuneet kiinni ja mustaksi. Ihossa olevat laikut laajenevat yhä. Sitkeästi vain yritämme ennaltaehkäistä kotikonstein.
Sunnuntaina Fanny täyttää kymmenen. Juhlat ovat kuulemma huomenna, näin minulle on säätiedotuksen perusteella ilmoitettu... Mitä ilmeisemmin tänään pitää leipoa ja rätätä. Kuulemma liilaa boolia ja muutkin jutut sillä väriskaalalla. Mamma on siis ohjelmoitu, kunhan saataisiin kone vielä käyntiin. Ilmassa jälleen lievää ukkosta ja matalapainetta, mikä aiheuttaa tuskaista nihkeyttä ja päänsärkyä. Mutta nyt sinkoan hankkimaan juhlatarvikkeet ja pistän töpinäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti