Tällä viikolla on ollut mamman perspektiivistä katsottuna jos minkälaisia jännitysmomentteja. Joka päivä eteen tulee jokin jännittävä seikka, jos ei muuta niin lääkärikierto. Olemme huoneessa 10, eli kiertosuunnassa häntäpäässä. Muutamana päivänä kierto on odotuttanut pitkälle iltapäivään. Ja mamma on hikoillut, välillä kylmää hikeä, tuskanhikeä, pääsääntöisesti kämmenet ja sitten jalkapohjat. Mielestäni se ei ole haisevaa eritehiki, ainakaan en ole itse sellaisena sitä pitänyt... Mutta miksiköhän ihmiset karttaa minua, kiertää kaukaa? Heko, se oli vitsintynkä. Välillä tuntuu, että kädet roiskuvat hikisinä, niljakkaina ja märkinä jännityksen aikana. Tiistaina olin pienessä ajatusmaailmassani, kun asiaa pähkäsin. Näinpä laitoin käteni kämmenet ylöspäin kupeiksi, kertyykö aivan lammikot moisesta. Ei kertynyt. Mutta olin kuulemma ollut outo näky, muutamat vanhemmat luulivat katon vuotavan kun kädet koppuralla analysoin ajatustani. Onneksi tuli puheeksi ja uskalsivat kysyä mistä on kyse. Nytpä sekin on testattu.
Maanantaina illansuussa yllätti rankka sadekuuro, juuri kun olin lähtemässä asunnolle. Tietenkin sateenvarjo oli siellä asunnolla, eikä mukanani. Mietin kastunko, ajelenko uitettuna polkupyörällä. Ei innostanut ajatus, joten pakko keksiä ratkaisu. Näinpä ynnäsin sitten oman pinta-alani ja tilavuuteni ja päätin mahtua pyykkisäkkiin, ainakin 240 litrainen taisi olla. Ihan pokkana tuolla ala-aulassa hampain säkkiin reijät purin käsille ja päälle. Ja sitten sukellus ja olin valmis pyörän selkään. Muutama henkilö tempaustani todisti ja pitivät sitä hyvänä keksintönä. Näinpä vaatteeni säilyivät kuivana. Yksi vaihtoehto olisi ollut polkaista ilkosillaan, mutta Reetan kanssa päätimme toteuttaa säkkiteorian.
Yksi yllättävä oire on itselleni myös ilmaantunut lisää. Närästys. Onko syynä kahvinjuonti, oudot ruokailutavat vai voiko stressi kuohua ruokatorvessakin. Itse olen asian tällä viikolla pariin kertaan havainnut. Kuin tilauksesta muutama vanhempi kertoi, että närästysoireet katoavat kotona kokonaan. Siis en ole yksin tämänkään homman kanssa. Niin, ei minuakaan kotona ole korventanut.
Viimeksi kotona ollessani päädyin kampaajalle. Kampaaja pesi hiuksiani ja totesi minun päänahkani olevan rennon ja liikkuvan hyvin. Hänen teoriansa mukaan en ota turhia paineita... Kuulemma monilla stressihenkilöillä moinen nahka on kiinni kallossa, jumissa. Tälläkin viikolla hurjimmassa pyörityksessä olen itseäni tukistellut. Heiluttanut päänahkaani tai siis lähinnä testannut heiluuko se. Kyllä heiluu yhä, olen siis osannut ottaa rennosti. Tietenkin mielessä välähti löysä nahka ja läskit, jos se onkin sellaista nahan löysyyttä mitä muuallakin kropassa. Ei, kyllä minä haluan pysyä mieluummin siinä rentousteoriassa.
Kello lähentelee puolta päivää, alan taas hikoilla käsistäni lääkärikiertoa odotellessa. Missä arvot nyt menevät. Aamuyöllä oli ollut 0,41. Vähän ovat jumittaneet... Nesteytys on jatkettu kovana 180ml/ tunti. Näinpä sain muutaman pissapuhelun asian tiimoilta, kun Reetta heräsi vähän väliä yöllä pytylle. Onneksi ei sentään yhtä usein kuin silloin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Olemme siis saaneet nukuttua suhteellisen pitkiä pätkiä.
Sain jälleen uuden päivämäärän, 19.8. Tämä tieto tuli Helsingin suunnalta eilisen kantasolusiirtokokouksen jälkeen. Näillä tiedoilla porskuttelemme tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti