KALJUHUUMORINKUKKASIA

Tällä viikolla on Reetalla kaljuhuumori kukkinut monia kertoja, ne ovat kuulemma kaljuhuumorinkukkasia. Ajattelin kirjata muutamia ihan ylös.
Muutamana päivänä Reetta on vetänyt tiukan pannan päähänsä, otsalle. Siksi, ettei hiukset mene silmille. Päälaella kasvaa samasta reijästä muutama tummahko hius. Reetta on kysellyt ovatko ne luonnonkiharoita ja voisiko niitä värjätä.
Tänä aamuna sanoin Reetan kaunistuneen nukkuessaan entisestään. Silmäripsetkin ovat jälleen palanneet. Niitä neiti tuossa äsken räpytteli ja kyseli voisiko näihin nyt käyttää tuuheuttavaa ripsaria.
Tuplilla on sellaiset hauskat kukkaiset haaremikesähaalarit. Ne ovat kuulemma huumorinkukkasia. Näinpä ostin itsellenikin puseron, joissa on samaisia huumorinkukkasia. Kauhukseni tajusin jälleen olevani keski-ikäinen, sillä ne olivat ruusunkukkia.
Leivoimme äsken Reetan kanssa kääretorttuja. Kun tuli astioiden kaapimisen vuoro päätti Reetta nuolla ne tyhjiksi. Pää kulhoon kieli pitkällä. Varoittelin, ettei hiukset sotkeennu taikinaan. Kyllä olikin kalju pitkästi taikinainen ja hymy leveä.
Muilla tytöillä on ollut tuskaa nyt helteellä. Olemmekin ehdottaneet samaa kampausta kuin Reetalla. Eipä hiukset hiosta ja saa rajattoman rusketuksen.
Olen toukokuusta asti länkännyt tuota jalkaani. Olen pärjännyt ja testaillut sitä jopa ilman liimasiteitä. Kyllähän se oireilee yhä. Viimeisimmällä sairaalajaksolla onnistuin törmäämään saman jalan pikkuvarpaalla pystyvaakaan. Taisi varvaspolo murtua, sillä se turposi ja aristi parisen viikkoa. Eilen puolestaan tohelomme Pasi törmäsi kiveen. Kivi oli kuulemma ilmestynyt laatoitukselle jostakin ja nyt jalkaa särkee. Myös Tessa on nyrjäyttänyt nilkkansa jalkapalloa pelatessa. Olemme siis idealsiteiden suurkuluttajaperhe.
Muutaman kerran Reetta on tullut suihkusta ja palannut takaisin, koska hiukset unohtui pesemättä tai hoitoaineet viruttamatta.
Olen myös tehnyt Reetalla kuviittellisia kiharakampauksia, piipannut ja väkertänyt. Välillä Reetan mielestä vedän saparot liika tiukalle tai ne eivät ole symmetrisesti. Vernakin on yleensä kade, kun teen Reetalle kampauksia. Mulle kans.

Sain Marialta viestiä, että minusta on kuulemma aurinkoisia hymykuvia. Kas kummaa! Säilytä ne hymykuvat, mutta sensuroi muut otokset minusta. Pliis! Juhannuksena Reetta oli napsassut minusta taksissa rennon hymyilevän kuvan. Itsekin hämmästyin, kun kuvia selailin. Olenko käynyt rentona itseltäni salaa ja jopa hymyillyt? Toivottavasti tajuaisin sen joskus itsekin tässä huolivyyhdessä kieriskellessäni. Ei sen puoleen, kyllähän minulla arjessa huumorikin kukkii lähes päivittäin. Pakko, sillä ilman huumorinkukkasia elämä olisi monin verroin raskaampaa ja vaikeampaa.
Mutta nyt on aika siivota keittiö, pakata laukut ja suunnitella minun ja Reetan ulkoistamista tästä huushollista. Sitä ennen ajattelin ajella Fannyn kanssa katsomaan yhtä maalaisidylliä, jonka neiti netistä löysi. Antakaa kaikkien kukkien kukkia, myös huumorinkukkien!