Onkos kukaan huomannut, että viikko on vierähtänyt ilman päivittelyjä? Ei ainakaan kommenteista päätellen, luulin niitä olevan pilvin pimein, onneksi kaksi sentään... Kiitos niistä. Jotenkin tähän väliin tuli otettua kirjoittamisesta, netistä ja tekniikasta lakisääteinen tauko. Ei huvittanut pätkääkään käydä koneella, missään muodossa. Vapauttava tunne sekin, kannattaa kokeilla!
Mikä maa, mikä valuutta, kuinka mennee? Kiitos kysymästä tilanteeseen nähden vallan mainiosti, olemme kotona koko sakilla. Viikko sitten Reetulta löytyi niitä pahkuroita 5 kappaletta keuhkoista. Torstaina leikkurissa otettiin näytepalat ja viljelyt. Kaikki on puhdasta. Kasvuston kokoluokka on enimmillään 0,8 cm, muut sitä pienempiä, juoksevaa, ei sienimäistä rakennetta. Joka tapauksessa hoidetaan sienenä. Neidillä on ainostaan kerran ollut kolme viikkoa sitten kuumetta, nyt crp:kin on normaaliksi palannut. Kaikki arvot tilanteeseen nähden loistavat ja jaksaminen hurjaa... Kotona jatkamme vielä muutaman päivän antibiooteilla ja sienilääkkeet tottakai tuli pysyvästi mukaan. Olivathan hiukan suolaisen hintaisia, 56 tablettia maksoi Kelan korvauksien jälkeen 398,30 €, annostus 4 tablettia päivässä.
Teholla Reetta oli yhden yön. Juhannusaatto meni hiukan hiljaisena, ei paljon neiti puhellut. Juhannuspäivänä kipulääkkeitä ei enää tarvittu, saimme vapauden poistua muutamaksi tunniksi. Kun taksilla muiden luokse ajelimme, oli hymy leveä ja huojentunut olo niin lapsella kuin äidilläkin. Siitä alkoikin kunnon nousukiito. Joka päivä yhä enemmän puuhaa, virtaa, touhua ja askeleita. Olemme kolunneet Oulun nähtävyyksiä ja ulkoilleet tuntikausia päivässä. Keskiviikkona neiti teki kärrynpyöriä sairaalan puutarhassa. Yritin varoitella leikkaushaavoista kyljessä, mutta ne eivät tuntuneet missään. Maanantaina meille varovaisesti ehdoteltiin ensi torstaille, eli tästä viikon päähän kotiutusta. Pikkaisen tuli siis puun takaa tämä kotiinpääsy. Kommentti kuuluikin, että Reetta jaksaa tilanteeseen nähden loistavasti, eikä näin ollen tarvitse sairaalahoitoa. Ihanaa! Ensi keskiviikkona jälleen palaamme kuvantamisiin ja verikokeisiin. Mitä ne kertovat, murehditaan ja mietitään niitä sitten. Tällä hetkellä voimme porskuttaa kevein ja levollisin mielin, se sallittakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti