Pasi, Tessa ja Fanny ovat eilen olleet useamman tunnin kalassa. Saaliina ahvenia. Tänään suunnitteilla on niiden savustaminen. Reetta on tehnyt mielikuvaharjoittelua siitä, kuinka ne ovat herkullisia ja miltä tuntuu syödä niitä. Paas kattoo pääsemmekö apajille. Tämän päivän hemoklobiili oli 92, eli laskusuunnassa. Sikäli mikäli meidät kotiutetaan herää kysymys tankkauksen tarpeellisuudesta. Eli yhä siis odottelemme avoimin mielin.
Minä tuossa päätin keittää munia. Kunnnolla keitinkin, noin 68 minuuttia. Onneksi yksi äiti meni keittiöön ja havaitsi täysillä porottavan levyn, kuivan kattilan ja savustetut munat. Hän päätti ottaa kattilan levyltä, kiitos. Siinä vaiheessa osastolle levisi häivähdys munan "tuoksusta". Sitten vasta minulla välähti. Iski suunnaton morkkis moisesta, entäs jos olisin ne saanut liekitetyksi enkä pelkästään savustetuksi. Suu ammollaan tyrmistyneenä tajusin unohtaneeni koko tekeillä olevan hommani. Paljonko muitakin asioita pystyn samalla tavalla unohtamaan. Oma nimi on ollut muutaman kerran täysin hukassa, kun olisi pitänyt allekirjoitus antaa. Mutta se ei sentään ole hengenvaarallista... Onneksi henkilökuntakin on toheloa, sillä kerran yksi hoitaja keitti kaurapuuroa mikrossa ilman vettä. Siitäkös se katku vasta tuli ja mikro meni uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti