Lapsuudestani pulpahti mieleen moinen lausahdus; pyörälläkö tulit, tärryyttikö? Näin isälläni oli tapana kysyä kavereilta, jotka meille tulivat. Lähdin tyttöjen kanssa pyöräilemään pitkästä aikaa. Alkaa nyppimään tämä paikoillaan olo, testasin pystynkö pyöräilemään. No pystyin, mutta alastulo tuntui jalassa. Reetta halusi mukaan, mutta päätyikin luokkakavereidensa kanssa koulun pihalle leikkimään. Reetta halusi kuitenkin, että pysyttelen suhteellisen saatavilla. En saanut kadota liika kauas. Niinpä sitten pyöräilin ristiin rastiin ja kehää sinne tänne. Olin lähes huutomatkan päässä. Tein yhden pidemmän lenkin, jolloin ajoin ympyrää. Siihen kuuluu kaksi radanylitystä, kaksi sorapätkää, loput asfalttia ja pyöräteitä. Sorateillä meinasi hampaista paikat poukkoilla, kun vedin renkaat savuten. Kyllä tärryytti ja poukkoili. Osa reitistä kulki kotimme ohi. Vedin helmat hulmuten radan yli ja kotimme ohi. Vauhdissa huiskuttelin ja virnistelin kotiväelle. Pasi, Tessa ja koirat katsoivat pikkuisen hitaasti ohiajoani. Mistä se tuli ja mihin se meni? Kaikkien ilme näytti ihan yhtä kysyvältä. Mutta tulipahan useampi pyöräilty kilometri, vaikka pyörinkin suhteellisen pienellä alueella. Teki niin nannaa. Ihana kokea vauhdin hurmaa vaikka moottorina olinkin itse. Ääneen hörisin, sillä minut oli kuulemma useampaan otteeseen jo havaittukin ajamassa ristiin rastiin. Viimeistään nyt pidetään kahelina. Mutta en sen kahelimpi tunne olevani kuin ennenkään.
Tytöt saivat lauman leikkikavereita pihallemme. Meillä on ollut seuraelämä lähes normaalilla tasolla. Ainakin kaksi yövierasta tälle viikolle, ovikello soi jatkuvasti ja kaveria pukkaa. Ihanaa elellä lähes normaalilla lailla. Luokkakaverit silittelivät Reetan untuvaista päätä ja vuoroin omaansa. Vertailivat. Nyt kuuluu riemunkiljahdukset takapihalta. Vesipyssyjä ja syöpäsairaalaleikkejä vuoronperään.
Sairaalasta samamme puhelun mukaan maanantaisissa kuvantamisissa ei ole mitään poikkeavaa. Kaikki vatsassa ja päässä kunnossa, huh. Lyppi on siiretty ensi viikon torstaille, koska se on parempi saada tehdyksi hyvissä ajoin ennen Helsinkiin lähtöä. Toivottavasti suunnitelmat pitävät, eikä tarvitsisi ottaa takapakkia pitkillä loikilla. Tietenkin se keskiviikon keuhkomagneetti ratkaisee todella paljon. Eli nyt tänään ja tällä viikolla menemme luottavaisesti kohti tavoitetta...
Nyt lähdemme tekemään kotikutoisen jalkakylvyn; lämmintä vettä, merisuolaa, oliiviöljyä ja laventelituppoja. Kylpy toteutetaan kylki kyljessä terassin portailla istuen ja maailmaa ihmetellen. Toisella puolella istuu tietenkin elikot palvoen ja kaulakuoppaa haistellen. Perennat suhisee, perhoset lentelee, pellolla huojuu ohra ja olemme kaikki kotona.
P.S. Reetta teki olkkarin lattialla minulle tänään kasvohieronnan. Makasin raukeana selälläni. Reetta söi samaan aikaan kylmää grillimakkaraa ja hieroi naamaani. Ilmeisesti makkaran tuoksut ja rasvat siirtyivät sitten naamaani. Koirat tulivat ja nuolivat naamasta makkara-aromit pois. Loistavaa ja nautittavaa. Moniko uskaltaa kokeilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti