Eilinen oli ikimuistoinen koko perheen yhteinen päivä. Vietimme päivämme isolla laumalla, grillaten, uiden ja saunoen. Miksi juuri eilinen, olihan sille yksi tärkeä syykin. Pääosassa oli äitimme ja mummumme, mutta en kerro siitä sen enempää... se on salaisuus.
Salakuljetin koirammekin hiljaa auton perässä, ettei Pasi huomaa. Pitihän niidenkin päästä serkkukoiralle kylään ja grillibileisiin. Hienosti jaksoi koko porukka, noin yhdeksän tuntia täysillä. Tänä aamuna tosin minä olen ainoa, joka on hereillä. Kainokin piti sängyn alta ravistella hereilleen. Samoin Reino, ei tajunnut vaikka yli hyppelin. Ei myöskään tarvinnut tyttöjen unta odotella illalla. En kerennyt edes kehottaa nukkumaan, kun simahtivat.
Reetta jaksoi vetää lauman mukana samalla tahdilla. Uiminen korvattiin puutarhaletkusuihkuttelulla ja nurmikolla kirmailulla. Ensin meinasi olla huuli pitkällä, kun muut riehakoivat uima-altaassa, mutta onneksi sekin patti laukesi. Meillä oli helppo, hauska ja huoleton yhdessäolon päivä. Miksi näitä ei voisi olla enemmänkin? Kaikki hoitui nyyttikesti- ja talkooperiaatteella.
Mutta tänään jouduin heräämään kuristavaan tunteeseen, ylihuomenna joudumme jälleen suuntaamaan Ouluun. En haluaisi sitten niin millään. Olen niin kyllästynyt tähän vouhkaamiseen ja rumbaan. Olen kyllästynyt veitsenterällä keikkumiseen, kaiken uudelleen organisointiin yhä uudelleen ja uudelleen. Olen kyllästynyt pelkäämään, jännittämään. Olen kyllästynyt matkalaukkuelämään. Olen kyllästynyt odottamaan tuloksia, lääkkeitä, hoitoja, solukuoppia. Olen niin kyllästynyt tietämättömyyteeni ja epätietoisuuteen. Keskiviikkona tosin lääkärikin huokaili, ettei tajua edes mitä kaikkia tutkimuksia pitää aloittaa alusta ja ottaa uudelleen, kun homma ei mennytkään ihan putkeen. Olinkin asiasta jo Helsingin kanssa keskustellut, ehkei kaikkea tarvitse ottaa uusiksi, sillä tutkitaan vain oireilevat ja todennäköisimmät paikat, kuten keuhkot, vatsa ja pää. Eilisestä kokouksesta en ole saanut uutta tietoa, kenties soittelen itse, jotta pysyn mukana.
Pasinkin aids-testit ja muut verikokeet infektioiden varalta menevät jälleen uusiksi. Mutta sehän on vain hyvä, pakko elää ihmisittäin... Voin vain kuvitella jälleen Pasin ilmeen, kun lukee kommenttini. Pitääkö kaikki luukuttaa julkisuuteen, tyhymä eukko! Mutta itseppä on minut valinnut, tyhmyys oli jo silloin aikoinaan havaittavissa. Olenkin monia kertoja miettinyt, että autokaupoissa ja laitehankinnoissa on Pasi usein pettynyt. Tai siis ollut tyytymätön ja vaihtanut taas. Näin ollen minä olen ollut huippuhankinta, kun ei ole tarvinnut vaihtaa uuteen eikä pistää kiierrätykseen. Toimii ja pelittää aina vaan! Onneksi johonkin voi olla tyytyväinen... Hah hah haa!
Aurinkoista ja positiivista päivää meille kaikille. Nyt se puristuskin hiukan helpotti kun sen sain ulos kirjoitettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti