Viikko on mennyt kuin siivillä, en ole pahemmin ehtinyt telekkarin tai tietokoneen ääreen pysähtyä.
Hommaa on ollut joka suunnalle, on mentävä sata lasissa. Sillä jatkosta emme todellakaan tiedä, milloin kotiudun/kotiudumme. Tuleeko minusta huomisesta ja tulevasta viikosta lähtien hesalainen vai olenko välillä myös pohojalainen.
Olemme havainneet, että kevät painaa päälle. Tästä johtuen olemme pesseet ja säilöneet talvivaatteita ja päivittäneet kevätvaatteita. Mistä noita ryysyjä oikein riittää?
Pasi sai osan katon rasitteena olleista lumista pudotettua toissa viikolla ja loput tulivat alas viikko sitten lumistoppareiden petettyä oma-aloitteisesti. Samalla rytinällä hajosi etuterassi; kaiteet, kärhöt, tukirakenteet... Nyt koko terassi on kasana lautoja ja uudet suunnitelmat. Laatat on hankittu ja osa pohjatöistä tehty. Odotamme siis roudan sulamista ja suunnitelmien etenemistä.
Autot on puhdistettu ja kakkosautoon Pasi vaihtoi myös kesärenkaat.
Olemme kyläilleet mummulla ja papalla useita kertoja. Reetta kävi siellä kokkaamassakin sillä aikaa kun meillä kävi kotona siivooja. Toki olemme itsekin "muutaman" kerran saaneet siivota viikon aikana, viimeksi tunti sitten siivosin koko huushollin. Tavoitteena oli, että siivooja on meillä kolme tuntia ja helpottaa arkirumbaamme. Ja paskat! Vedin kauheat herneet, kun palasin kotiin. Lattiat olivat puhtaat ja tuoksui siivotulle. Mutta sitten se kaikki muu oli tekemättä. Soitin pahanmakuisen puhelun, sillä odotin huomattavasti enemmän ammattilaiselta. Huushollimme ei todellakaan ole kaatumispisteessä, joten kyllä kolmessa tunnissa pitäisi ehtiä muutakin kuin imuroida, mopata ja pyyhkiä pölyt. Aamulla laitoin tiskikoneen ja kuivausrummun päälle. Tiskit odottivat yhä koneessa, likaiset altaassa. Pyykit yhä rummussa, likaiset koneessa. Roskikset täynnä, tuplien sängyt yhä petaamatta... Kyllä keitti! Kuvittelin tulevani rentoutuneena kotiin ja nauttivani huushollin tehdyistä toistä, mutta ei ihan mennyt putkeen. Kyllä sieppasi aloittaa heti kotitöiden loppuun tekeminen ammattilaisen jäljiltä. Meillä on muutamana kesänä ollut jokunen teini siivoojana, heidän jälkeensä olen saanut ihania fiiliskiksejä miltä tuntuu palata kotiin, joka on tip top. Tämä oli ammatilaisenkin tavoitteena ja jäi saavuttamatta. Mutta enpä vaahtoa asiasta enempää, sillä alkaa taas savu nousta.
Koirat ovat uineet tulvaojissa, hyppineet rapakoissa. Niitä on lenkitetty, pesty, harjattu ja imuroitu.
Olemme pyöräilleet, rullaluistelleet, lorkkineet ojissa, ulkoilleet ja puuhanneet yhdessä. Väinö on osallistunut näppärillä tassuillaan korukoulussa korujen tekoon. Nyt meillä helisee kaikki lapset ja hiukka äiskäkin. Kotona on rentouttava hierontapalvelu; selkää, naamaa, jalkoja, käsiä. Eilen otin kauneusunetkin keskellä päivää, kun niin rentouduin. Olen myös päässyt kampaajalle. Ajattelin blondata, josko blondeilla olisi huolettomampaa, helpompaa ja hauskempaa. No, ei minusta blondia kuitenkaan tehty.
Eilen aloitimme grillikauden. Ystävä kylässä ja loistavaa ruokaa. Illalla olin jo nukahtamaisillaan, mutta päädyinkin tanssimaan. Kaikki kävi taas niin nopeasti, ettei aina itsekään tajua. Systeri kaverinsa kanssa pyysi minua kylille. Ei auttanut muu kuin nykäistä pyjamanhousut ja tunika päälle. Hiukka pinoteksia pintaan ja korkkarit jalkaan. Niin miksi pyjamanhousut? No kun olen soljahtanut tähän tunikalegginssimuottiin, ja kaikki legginssit pyörivät juuri lähdön hetkellä pyykkikoneessa. Hätä ei lue lakia. Ne pyjamanhousut olivat kyllä ihan mustat ja normaalit, ei mitään sammakkokuosia ja flanellia.
Sen kerran kun pääsen tuulettumaan ajoimme sitten Kalajoelle Suvi Teräsniskan keikalle. Kyllä se tyttö osaa ottaa yleisönsä ja on loistava esiintyjä. Kotona olin kolmelta aamulla pirteänä ja elämyksiä kokeneena. Kannatti siis käpäistä ihmisten ilmoilla.
Aamuni aloitin takaterassilla auringonpaisteessa elikoiden kanssa, muut nukkuivat vielä. Aurinko, aurinkolasit, aamutakki ja huopa ympärillä. Kaksi palvovaa koiraa vierellä ja kehräävä unelmakolli sylissä. Aamupalan teki jälleen Reetta.
Päivän tavoitteena on nauttia siivoamastani huushollista, ulkoilla, ottaa parikymmentä hierontaa lasten tekemänä, miettiä hiukka huomista lähtövalmiutta, vaikka grillata. Tajusin, että suuressa maailmassa tarvitaan ehkä asiallisempiakin vaatteita kuin savunhajuinen tuulitakki, koiranpureskelemat kengät ja käsilaukkuna toimiva Pirkka-kassi, lapsilta lainattu nallehuivi ja pipo. Välillä kotijoukotkaan eivä halua minua tuntea kun elän aika luomuna ja ekona, miten ne sitten HUS:ssa suhtautuu moiseen vanhempaan. Ottaako ne minua todesta ja pitääkö ne minua ymmärtävänä olentona? Elämä soljuu siis tappelematta, harmoonisesti ja levollisesti iltaan... Saahan sitä toivoa! Tällä hetkellä Tessa vihaa pestyjä sukkahousuja, bändikoulu on äänekäs ja noin neljäkymmentä kinaa on ollut havaittavissa. Ukkokulta kaipaa hiljaisuutta, rauhaa, lepoa, puhumattomuutta ja yksinäisyyttä. Tytöt karjuu, itkee, tulukuttaa, tönii, huutaa, kiljuu, kapinoi, panikoi ja stressaa kaikesta. Minä toivon, että tämä tuleva rumba olisi pian onnellisesti, onnistuneesti ja turvallisesti ohi. Mutta lauma on koossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti