TERVETULOA BLOGIIMME

Kivaa, että olet tullut blogiimme. Tämä on Reetan tarina, kuinka leukemia on muuttanut arkeamme. Onneksi elämässä on muutakin, kuin sairaus. Nyt porskutamme tämän asian kanssa, välillä itkien välillä nauraen. Koita kestää...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

NÄPPYPANIIKKIA

Että nyppii yksi ainut näppy. Olemme siis tankkauksien loppusuoralla ja kotiinlähtötunnelmissa. Toistaiseksi ainakin. Illalla uuden patin korvien väliin aiheutti pienen pieni näppy,  pyllyssä. Sitä piti sitten koko yö funtsia. Ollakko vaiko eikö olla ja mikä? Aamulla näppy oli rupiasteella. Kun sitten Pasi ja hoitaja sitä etsivät, sitä ei löytynyt. Tai siis minä löysin, he eivät. Todellakaan kyseessä ei ole iso näppy, mutta kaikesta on pakko raportoida. Odottelemme paniikissa päivystävää lääkäriä näpyn tiimoilta käymään. Itselle iski yöllä vyöruusupaniikki. Nämä on niitä elämän fobioita, kammoja,  pelkotiloja ja peikkoja. Niitähän löytyy jos milläkin teemalla ja nimellä.
Pasi ajeli aamulla luoksemme, sillä Oulusta löytyi kakkosautollemme ostaja. Autoriepu on seissyt puoli vuotta tyhjänpanttina, toimettomana ja ilman tarkoitusta. Ideana on siis ajella taksilla kotiin kaikki kolme. Loistavan kuuloinen idea. Reetan kanssa tuumailimmekin aamulla, josko nostaisimme autorahoilla kytkintä Suomesta. Vaihtoehtoina Amerikka tai Saksa. Päädyimme Saksa-ideaan, tuskin meitä kukaan viikkoon kahteen kaipailee...  Ajateltiin vähän relata ja latailla akkuja.
Eilen illalla ajoimme taksilla kaupungille. Suunnittelimme terassilla syömistä. Idea kaatui hyytävään tuuleen, huonoon ruokalistaan, humalaisiin ja tupakansavuun. Teimme tempun ja menimme sisälle kiinalaiseen ravintolaan. Desinfioimme itsemme päästä varpaisiin mennen tullen palatessa. Valitsimme nurkkaloossin ja tyhjän osan ravintolaa. Kyllä me sitten ilman omantunnontuskia nautimmekin. Puikoilla ja hitaasti. Ei tarvinnut unta odotella, heti simahdimme. Itsellä tosin tuo patti aiheutti levottomuutta, heräsin ensimmäistä kertaa 23.52. Ei edes vuorokausi kerennyt vaihtua, kyllä sapetti.
Nyt sieppaa päivystävän lääkärin aikataulut, piti olla viimeistään kolme minuuttia sitten tutkimassa sitä näppyä. Eli paine jatkuu yhä, ilman lopullista tietoa. Voi hitsi. "Tahdon kotiin, luo rakkaiden..." Koko aamun tuo vaikerrus on päässäni pyörinyt, liekö Lumikenttien kutsusta joku tunnuslaulu vuodelta miekka ja pipo.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Huolestuneena mietin minkä sortin näppylä se mahtoi olla? Toivottavasti ei mitään ruusuista... Jaksamista sinulle, Reetalle ja teille kaikille!!! <3

    VastaaPoista
  2. Terkkuja Leila teidänkin neidille. Meidän näppymme jäi diagnoosia vaille, kauheaksi patiksi omaan aivolohkoon. Toivotaan, että se näin pääsiäisen aikaan olikin pelkkä narsissi...

    VastaaPoista