Menemme illassa, kello on pian kuusi. Reetta on ollut huoneessaan muutaman tunnin. Kerrankin ukkokultakin on kiukkuja jakamassa nukutuksen jäljiltä. Vatsassa on tähystyksen jäljiltä kolme reikää. Oikealle puolelle on asennettu uusi cvk, sen johdosta on taas pari uutta reikää kropassa. Selässä on vielä lyppireikä ja selkälääkereikä. Pasi sai pistää täällä vielä yhden kasvutekijän. Neiti on täynnä laastareita, kipua, kiukkua ja nälkää. Talon puolesta nappasi jälleen kanakeittoa kaiken maailman hipuilla. Meetvurstiakaan ei ole koko osastolla, ainoastaan lauantaimakkaraa. Paljon on asiat toisin eri puolilla maata. Vanhemmille on kaksi jakkaraa huoneessa. Toisessa 2 cm paksu nahkapehmuste. Tekee hiukka tiukkaa napottaa niillä. Kysyin onko toinen sänky potilaalle varattu, vai saako vanhemmat sitä käyttää. Toinen voisi halutessaan olla täällä yötäkin. Sänky oli toiselle potilaalle ja vanhemmat saavat nukkua lattialla patjalla. Eipä sekään vaihtoehto napannut.
Reetta näkee kaiken häilyvinä kuvina, kaksoisnäkyinä. En tiiä mistä johtuvaa. Aamulla liikennevalotkin näkyivät monina. Olemme koko viikon joutuneet nousemaan aamukuudelta, onko kyseessä uupumus? Nukutusaineet? Lääkehoureet? Karsastus? Mikä? Siihenpä ei ollut kellään vastausta. Onhan se tympeä, kun ei erota montako sormea ja missä ne ovat kun ne venyy ja heiluu.
Lääkäri oli aikonut kiertää luonamme kolmelta. Kun ei alkanut kuulumaan kyselin asiasta. Hoitaja vastasi kaiken olevan vähän suuntaa-antavia. Lääkäri myöhästyi tunnin ja neljäkymmentä minuuttia. Ruoka tuli reilun puoli tuntia myöhässsä.
Ei sen puoleen, onhan meillä aikaa odotella, mutta odottavan aika on niin pitkä.
Huoneessa alkaa tunnelma välillä tiivistymään, jopa käsinkosketeltavaksi. Kolme vahvaa ja uupunutta tyyppiä muutamassa neliössä.
Hoitajat ovat ihmeissään, kun me vanhemmat voimme huuhdella cvk:n ja heparoida, samoin pistää kasvutekijän. Kuopion suunnalla ei kuulemma käytetä lainkaan hepariinia, ainoastaan keittosuolaa. Verikokeetkin otetaan yleensä sairaalassa, ei kotona niinkuin meillä. Onneksi voimme tehdä monta seikkaa itse, näin säästymme matkoilta ja sairaalapäiviltä.
Kuulin, että on myös talon sisällä suuria eroja kuinka toimitaan. Eri osastoilla tehdään toisin. Tässäpä taas tulee todistettua, ettei monessakaan asiassa ole yhtä ainoaa tapaa toimia, mutta lopputulos on sama.
Olisin ihan kypsä jo nukkumaan, olenhan keikkunut jo kellonympäryksen. Mutta pitää sinnitellä vielä pari tuntia, jotta Reetta voi hyvillä mielin nukahtaa vieraassa huoneessa. Onneksi mukana on kassillinen ikiomia pehmoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti